Kysy museolta! Suomen kansallismuseo vastaa vain esineelliseen kulttuuriin ja museon omiin esinekokoelmiin liittyviin kysymyksiin. HUOM! Designesineisiin mm. lasitavaroihin, Arabian astioihin, valaisimiin ja kalusteisiin liittyviin kysymyksiin emme pysty vastaamaan. Niiden osalta pyydämme ottamaan yhteyttä suoraan näiden alojen erikoismuseoihin. Avoinnapitoon, pääsylippuihin, kulkuyhteyksiin ja opastuksiin löytyy nopeimmin vastaus tästä linkistä. Muinaisjäännöksistä voi ilmoittaa suoraan Museovirastolle.
Voit kysyä kuvan kanssa tai ilman. Osa kysymyksistä vastauksineen julkaistaan nimettömänä ja toimitettuina näillä verkkosivuilla. Huomioithan, että museot eivät koskaan anna esineistä hinta-arvioita. Vastaus kysymykseesi saattaa jo löytyä sivulta – katso mitä on kysytty aikaisemmin.
Lisää tietoa palvelusta.
Peltilyhty
Vanha lyhty Laukaan Tarvaalasta. Luukun salpaa on korjailtu myöhempinä aikoina.
Sukutilallamme Laukaassa Tarvaalassa Keski-Suomessa on vanha peltilyhty, jonka muistelen löytyneen 60-luvun remontin yhteydessä talon ns. sahajauhovintiltä. Vastaavaa en ole muualla nähnyt, ennenkuin näin kuvan samanlaisesta Saarijärveläinen-lehden jutussa 12.7.2016. Siinä oli riputuslenkkikin jäljellä, toisin kuin meillä. Salonsaaren eli Iissalon rakennuksista kertovan jutun kuvatekstin mukaan "toinen on kansallismuseossa, tohtori Itkonen vei" - siis toisen lyhdyn. Saaren nykyinen isäntä on Erkki Salo. Hänen tätinsä Liisa Sorsam mainitaan luetteloineen saaren museoaitan esineet. Rakennuskanta osin 1700-luvulta. Laitan oheen kuvan oman sukuni lyhdystä ja kysyn, onko näiden tuotteiden alkuperästä ja valmistusajasta tietoa. 1800-luvun puolella syntynyt mummuni muisteli usein laukkuryssien käyntejä, mutta olisiko peltivärkki kumminkin esim. pohjalaista menneen ajan "sarjatuotantoa". Kotitalomme on rakennettu 1800-luvun alkupuolella, myöhemmin jatkaen.
intendentti Raila Kataja, kansatieteelliset kokoelmat vastaa:
On laskettu, että ennen sähkövaloa taloudessa tarvittiin pimeänä vuodenaikana lisävalaistusta yli 1300 tuntia vuodessa. 1800-luvun puolivälissä tavallinen talonpoikaistalo käytti vuosittain tähän tarkoitukseen yli 20 000 pärettä. Pärevalkean käsittely vaati kuitenkin erityistä taitavuutta, ja tulipalovaaran vuoksi pärevalkean käyttö ulkoaskareissa kiellettiin vuonna 1810. Jo aiemmin oli esitetty, että kussakin talossa tulisi olla vähintään kaksi lyhtyä: toinen tallia ja toinen navettaa varten. Lyhtyjen käyttö alkoi maaseudulla yleistyä kuitenkin vasta 1850-luvun jälkeen ja tähän ajanjaksoon ajoittuu myös sukutilaltanne löytynyt peltinen lyhty.
Näitä rei´itettyjä peltilyhtyjä valmistivat 1850-luvulla etenkin Pietarin juutalaiset. Kaupan välityksellä näitä lyhtyjä välittyi myös Itä-Suomeen. Samankaltaisia lyhtyjä valmistivat vielä 1900-luvun alkupuolella vähäkyröläiset läkkisepät eli pläkkyrit. Vastaavan kaltaisia lyhtyjä on Kansallismuseon kokoelmissa eri puolilta maata noin 20, eli lyhtytyyppi on ollut maassamme sangen suosittu.
Vuonna 1948 kansatieteellinen retkikunta on tehnyt keruuretken mm. Saarijärvelle, mistä Kansallismuseon kokoelmiin on saatu mainitsemanne peltilyhty (KM 8628:17).
Kommentoi tätä kysymystä
Tulosta tämä kysymys
Katso mitä on jo kysytty
Kuukauden kysymys
Koru Pietarista
Uusimmat kysymykset
koristehelan osa
sormus
haarukka
huonekalujen tuholaistorjunta
kahvimyllyn ikä