Muistotaulut ja huoneentaulut liittyvät toisiinsa, joten niitä käsitellään julkaisuissakin yhdessä. Alla on yleistä tietoa huoneentauluihin ja muistotauluihin liittyen.

Huoneentaulut tulivat muotiin Suomessa suunnilleen 1920 -luvulla. Joihinkin huoneentauluihin on kirjailtu kuvia, joihinkin pelkkiä tekstejä, useimpiin kumpiakin. Tekstejä somistavat yleensä kukat ja köynnökset. Aiheet vaihtelevat uskonnollista rakkaudentäyteisiin ja omaa kotia tai työtä ylistäviin:

Jumala ompi Linnamme.

Rukoile ja työtä tee!

Rakkaus on kodin kaunistus.

Tyytyväisyys on kodin onni.

Vaeltakaa rakkaudessa!

Oma tupa Onnen lupa.

Oma koti onneni.

Kirjottuja huoneentauluja edelsivät taulut, joissa lasilevy maalattiin mustaksi paitsi sabluunan kohdalta. Maalaamattomissa osissa oli esillä raamatunlauseita ja elämänohjeita. Näkyvyyttä tehostettiin tinapaperilla."

Kirjottujen huoneentaulujen kukoistuskausi oli suomenkielisen väestön keskuudessa 1920- ja 1930- luvulla. Ruotsista tullut muoti oli omaksuttu hiukan aikaisemmin ruotsinkielisillä alueilla, ja läntisessä naapurissa oli ommeltuja huoneentauluja alkanut ilmestyä ns. herrasväen koteihin jo vuosisadan vaihteessa.

Huoneentauluilla oli ollut vuosisatojen kuluessa monenlaisia edelläkävijöitä. Niitä olivat säätyläistyttöjen tekemät, runosäkein varustetut malliliinat ja muistotaulut. Kansankulttuurissa sellaisia olivat 1800- luvun jälkipuoliskolla tavalliset onnittelutaulut: hääparille, nimipäiväsankarille tai syntymäpäiväsankarille teetettiin taitavaksi piirtäjäksi tiedetyllä kyläläisellä onnentoivotus, jossa saattoi olla pitkästikin runonmittaista tai suorasanaista tekstiä. Taulun reunoille oli usein sommiteltu kukkamaljakot, joista oksat kaareutuivat tekstin ylle. Jotkut taulut oli koristeltu sydämin, ankkurein, ristein, runsaudensarvin, pienin enkelein, kukkaseppelein jne.

Hautajaisiin tehdyt surunvalittelutaulut ovat olleet Suomessa onnittelutauluja harvinaisempia. Molemmat tulivat Ruotsista, ja ne yleistyivät lähinnä rannikkoalueille, joilta on perinteisesti ollut kiinteät yhteydet naapurimaahan ja joilla on osoitettu hyvää käden taitoa muussakin koristelussa.

Taulut kuuluivat pääasiassa ruotsinkielisen väestön juhlatapoihin, mutta monta suomenkielistäkin on tallessa. Esimerkki tekstistä, joka on laadittu Kälviällä vuonna 1880:

Onnen, Toiwotus, Tälle kunnijanliselle, Awioparillw, jotka sen pyhän kolminaisuden nimen, Awioliittons alkoi, Kuin owat, Seuraawat personat/Matti, Mattila ja Amanda, Maria, Ojala. / Täsä kohtelen teitä, näillä muutamilla radilla, ja toiwotan onnia ja siunausta, Tähän teidän nykyisen edes ottamisen. Waikka onnenne tule, sen päälle, kuinka olette, awioliittonne alkanet, Oletteko siihen pyytäneet Herralta, apua ja siunausta. Että hän lahjottais teille, kärsiwällisyyttä, ja tyytywäisyyttä, Että woisitte kestää niisä waiwaloisuksisa, Jotka sillä tiellä kohtavat, Sillä se tahto oola enimmitten kaikille ristin tie… Allekirjoituksena >> Toiwottaa, teidän, Sukulaiset, Anna, Liisa, Niemi ja Pirita, Johanna, Järvi>>.

Onnittelu- ja surunvalittelutaulujen esikuvana oli ollut säätyläisten kirjallis-taiteellinen seurustelu. Jo 1600-luvun Tanskassa he olivat antaneet merkkipäivää viettävälle ystävälle bindebrevin, maalauksilla koristetun onnittelurunon. Saksassa, Hannoverissa, säätyläisillä oli ollut samaan aikaan tapana antaa syntymäpäiväksi onnittelutaulu, jossa oli paperinen seppele. Raahe porvarien kerrotaan vielä 1800-luvun häissä tarjonneen ”konfekteja”, karamelleja, joiden paperin sisässä oli hauska runo.

Suomesta mainitaan vuodelta 1900 onnittelutaulu, jossa hopeanvärinen teksti on maalattu mustalle lasille. Tämä muoto on varsin lähellä vanhoja, uskonnollisia mietelausetauluja.

Alunalkaen huoneentauluilla oli kristillinen sanoma. Sellaisia kerrotaan olleen useita jo 1800-luvun loppupuolella Ruotsin kuninkaalla, Oskar II:lla ja kuningatar Sofialla, jotka halusivat olla kansalleen hyvänä kristillis-siveellisenä esimerkkinä. Sopivia ajatuksia oli loppumattomiin Raamatussa, hartauskirjoissa ja oman ajan uskonnollisessa kirjallisuudessa. Lina Sandell, papin tytär ja syvästi uskovainen runoilija, oli noihin aikoihin kuninkaallisen perheen läheinen ystävä. Hänen säkeitään on myöhemmin kirjottu myös suomalaiskotien koristukseksi. Monille tuttu esimerkki on ”Joka aamu armo uus´.”

Suomenruotsalaisten perheiden naisilla oli käytettävissään Ruotsin laaja mallitarjonta. Tallella on mustalla ja kullalla pahville kirjottuja tauluja, joissa lukee esim.: ”Se Gud står mig bi, Herren uppehåller min själ”, katso Jumala seisoo vierelläni, Herra antaa voimaa sielulleni. Taulua koristaa selluloidista puristettu kuva, kaksi lasta suojelusenkeleineen ja kuivatut kasvinlehdet. Perimätieto kertoo nämä taulut monesti sukulaisen kirjomiksi, mutta on todennäköistä, että ne on tilattu valmiina Ruotsista. Sellaisia myi Åhlén & Holm, jonka postimyyntiluettelo vuodelta 1909 esittelee valikoiman ”Kirjottuja raamatunlausetauluja. Paras ja kaunein seinäkoriste”.

Saman tyyppisiä tauluja oli myös suomenkielisin lausein, esim. ”Olkoon toivo matkasauvasi kehdosta hautaan asti”, mutta niistä puuttui selluloidikoriste. Perimätieto muistaa nämäkin taulut itse tehdyiksi.

Myös kankaalle ommeltaviin huoneentauluihin voitiin ostaa malli Ruotsista, ja värisuosituksia noudatettiin niin tarkoin, että meillä kirjottiin tyttöjä ja poikia tanssimaan Ruotsin lipun ympärille.

Lähteet: Kansanen Tuire 1981. Kukkia ja kyyneleitä, Vanhoja kirjontamalleja. Otava.; Raussi-Tihula Helena 1999. Kirjotut kirjaimet, Muistojen monogrammit. Tammi.

Päätelmäsi muistotaulujen valmistustavasta on aivan oikea. Eli apuna käytettiin sabluunaa ja kirjaimet olivat usein hopeanvärisiä, koska taustalla käytettiin tinapaperia. Valitettavasti en osaa sanoa tarkemmin tästä valmistustavasta, mutta viime viikonloppuna Turun Luostarinmäen käsityöläismuseossa oli työnäytös, jossa esiteltiin muistotaulujen valmistus. Teidän kannattaa siis kääntyä Luostarinmäen käsityömuseon puoleen ja kysyä sieltä mahdollisia lisätietoja.