TÄKÄNÄ

Kysymänne tekstiili ei ole raanu vaan täkänä.

Täkänä eli lastakudos on eräs vanhimmista kansanomaisista kudonnaisistamme. Pohjoismaiden vanhimmat säilyneet täkänät ovat 1100- ja 1200-luvulta Ruotsista ja keskiajalta Norjasta. Ne kaikki ovat löytyneet kirkoista (Jämtland, Härjedal, Tröndelag). Näiden täkänöiden mallit ovat geometrisoituneita eläinkuvioita.

Suomessa vanhimmat säilyneet täkänät ovat Marttilan ja Rauman kirkon täkänät. Marttilan täkänä on Kansallismuseossa ajoitettu keskiajalle. Suomessa täkänät olivat perukirjojen mukaan yleisiä Lounais-Suomen säätyläis- ja porvariskodeissa jo 1400-luvulta lähtien. Muualla Suomessa niitä esiintyi samaan aikaan ainoastaan linnoissa, ja niissäkin vain muutama, mutta jo seuraavalla vuosisadalla esim. Savonlinnassa oli jo 156 täkänää. 1600-luvulle tultaessa maininnat täkänöistä harvenevat, ja 1700-luvun täkänöistä ei ole tietoja.

Täkänöiden kudontataito elpyi Suomessa 1800-luvulla, mihin oli osaltaan vaikuttamassa uudet kudonnan oppikirjat. Täkänän valta-aluetta Suomessa on ensin ollut Etelä-Pohjanmaa, josta muodostui täkänän valmistuksen keskus. Muita keskuksia ovat olleet Jyväskylän ympäristö ja Tampereen seutu sekä Satakunta. Ruotsinkielisillä alueilla täkänä oli miltei tuntematon. Suurin osa maamme kansanomaisista täkänöistä lienee ammattikankurien kutomia. 1800-luvun loppupuolella täkänän kudontataito levisi kutomakoulujen vaikutuksesta myös muualle Suomeen aina Karjalaan asti.

Täkänä on kaksinkertainen kangas, jossa ylä- ja alakangas vaihtavat kuvion kohdalla paikkaa. Muilta kohdin kankaat ovat irrallisia. Täkänässä on kaksi loimi- ja kudelankajärjestelmää, jotka ovat yleensä eriväriset, jolloin kuviot erottuvat selvemmin. Ylä- ja alakangas voivat olla eri materiaalia, ja niissä voidaan käyttää myös eri sidoksia. Täkänöiden sidoksina käytetään yleensä jotakin yksinkertaista sidosta esimerkiksi palttinaa. Täkänän kuviot poimitaan pyöreillä puukepeillä tai lastoilla.

Täkänöitä käytettiin kamarien sängynpeitteinä, pöytäliinoina ja 1800-luvun lopulta myös seinävaatteina. Väreiltään kansanomaiset täkänät olivat puna-valkoisia, sini-ruskeita, sini-mustia, musta-vihreitä ja 1800-luvun lopussa yleensä puna-mustia. 1800-luvun keskivaiheen kansanomaisille täkänämalleille ovat ominaisia kilpikankaista ja damasteista lainatut aiheet. 1800-luvun lopun uusromantiikan myötä suosioon nousivat kasviaiheiset kuviot.

Täkänää on sekä Suomessa että Ruotsissa kutsuttu venäläisksi täkiksi (Rytzse täkenn, ryss täcke, ryssetäcke). Ruotsissa ja Norjassa myös nimellä ”finsketäcke”, ”Finnväv”. Anna-Maja Nylén olettaa nimitysten johtuneen 1500-luvulla runsaasta täkänöiden viennistä Suomesta Ruotsiin.

Suomen kansallismuseon kokoelmissa on samalla mallilla kudottu täkänä kuin teidän täkänänne on. Museon täkänä on saatu kokoelmiin Ilmajoelta vuonna 1996. Täkänän museolle myyneen henkilön äiti oli saanut sen häälahjaksi vuonna 1929. Museon täkänä on isokokoinen (2,80 m x 1,48 m). Kokoelmissa on myös kaksi muuta samalla mallilla tehtyä pienempää täkänää (n.70 x 140 cm), joista puuttuu reunoja kiertävä kuvio. Teidän täkänässä oleva myöhäisempi vuosiluku viittaa siihen, että se on valmistettu vuonna 1997. Aikaisempi vuosiluku voisi puolestaan kertoa sen, että se on kopioitu vanhasta täkänästä, jossa on ollut vuosiluku 1845. Toki se voi merkitä jotain muutakin.

Kansallismuseossa on myös muita vastaavanlaisia täkänöitä Pohjanmaalta, joka todella oli täkänän kudonnan keskuspaikka. On siis hyvin mahdollista, että täkänänne on Pohjanmaalta peräisin.