Kyseessä on kudekuviollisiin raanuihin kuuluva silmikkoraanu.
Suomeen kudekuviolliset raanut levisivät 1600-luvulla kaupallista tietä, mm. talonpoikaispurjehduksen mukana sekä mahdollisesti myös ammattikankureiden välityksellä.
Raanuja käytettiin peitteinä, vällyjen päällisinä, pöytäliinoina, rekipeitteinä ja kerrossänkyjen edusverhoina. Kudekuviolliset raanut jaetaan suoraruutuisiin, silmikko- ja rengasraanuihin. Vanhimpien kudekuviollisten raanujemme värit ovat yleensä peräisin luonnosta, valtaväreinä keltaisen, ruskean, vihreän ja luonnonmustan eri vivahteet. 1800-luvun jälkipuoliskolla omaksuttiin tehdasväreistä yleisimmäksi yhdistelmäksi punainen ja vihreä.
Raanuja nimitetään myös sen mukaan, millä paikkakunnalla jokin erityinen malli on paikallistunut, esim. Vöyrin, Munsalan ja Naantalin raanuiksi.
Silmikkoraanuissa on palttinapohja, jolle kuviokuteet muodostavat verkkomaisesti toisiinsa liittyviä vinoneliökuvioita. Peitteen reunoissa on usein ns. sidosraitoja. Raanun pintaa elävöitetään usein erilaisin sidokseltaan poikkeavin raidoin tai pujottamalla siihen pohjan kuviointia noudattavia erivärisiä geometrisia kuvioita: ristejä, tähtiä, tiimalaseja, kannuksenpyöriä, havunoksia ja polvekeraitoja. Vanhimpien raanujen kuviot saatiin aikaan melko työläästi poimintalastoilla (=noukkimalauta), kun taas uudempien raanujen kuviot on tehty lisäniisivarsien avulla. Silmikkoraanuja on käytetty pohjalaisessa tuvassa kerrossänkyjen edusverhona eli "etehisenä", sängynpeitteenä, ja vällynpäällisenä. Se on kuulunut olennaisena osana myös morsiamen kapioihin. Pujotettujen silmikkojen keskusaluetta on Keski-Pohjanmaa, mutta niitä on kerätty museoiden kokoelmiin Pohjanmaalta, Pohjois-Savosta, Keski-Suomesta ja Varsinais-Suomesta.