Monet alkuperäiskansat, etenkin Yhdysvalloissa ja Australiassa, ovat nykyisin aktiivisia repatriaatio- eli palautusasioissa. Vaikka Suomella ei varsinaisia omia siirtomaita ole ollutkaan, on Kansallismuseossakin kokoelmia, jotka ovat kolonialistisessa kontekstissa kerättyjä (esimerkiksi Venäjän vallan aikana kerätyt Alaska- ja Siperia-kokoelmat, Belgian Kongon alaisuudessa työskennelleiden suomalaisten hankkimat kokoelmat, vaihdossa ja lahjoituksena Tanskasta saadut Grönlanti-kokoelmat sekä Namibia-esineistö). Noudatamme ICOMin museoeettisiä ohjeita ja Suomi on mukana kansainvälisissä sopimuksissa, joissa on suositukset myös palautusasioista. Museo ei ole proaktiivinen, siis ei itse tarjoa aineistojaan pois, mutta mahdolliset ao. tahoilta tulevat pyynnöt käsitellään asianmukaisesti ja viipymättä. Kansallismuseossa laadittiin viime vuonna myös oma ohjeistus repatriaatiopolitiikaksi, mutta se ei ole julkinen. Sen sijaan voisitte tutustua amanuenssi Pilvi Vainosen artikkeliin nettijulkaisussa Kulttuurista perinnöksi.

https://www.kulttuuristaperinnoksi.fi/2019/kysymyksia-kulttuuriperinnon-repatriaatiosta