Seinällä olevat puutapit ovat luomapuut, joita käytettiin loimen luomiseen. Loimi puolestaan on kankaassa se pitkittäissuuntainen lanka, jonka väliin kankaankutoja pujottaa kangasta kudottaessa kudelangan eli poikittaissuuntaisen langan.

Loimi tehtiin siis kiertämällä lankaa tappien väliin. Tapit olivat yleensä joko tuvan seinässä tai jonkun ulkorakennuksen seinällä. Tällaisille puutapeille luominen oli hidasta, koska loimen tekijän eli ”luojan” oli lointa tehdessään koko ajan kuljetettava lankaa kädessään ja käveltävä tapilta toiselle. Lanka juoksi luojan kädelle kerinpuista. Mitä enemmän tappeja oli, sitä pidemmän loimen niillä pystyi valmistamaan.

Koska loimilankojen pitää pysyä järjestyksessä, täytyy luodessa tehdä loimen molempiin päihin ns. tiuhta. Tiuhta tehdään loimen päähän niin, että loimilangat kiepautetaan kahden tapin väliin ristiin. Toisessa kuvassa oikealla ylimmässä tapissa näkyy naisen käyttämä ohut apukeppi, jonka varaan hän tiuhtaa muodostaa. Tiuhta otetaan talteen ns. tiuhtalangoille ennen loimen poistamista luomapuilta. Loimi poistetaan irrottamalla se toisesta päästä ja letittämällä se kangaspuihin siirtoa varten.

Kolmannessa kuvassa ovat lattialla seisovat, pystyakselin ympäri pyörivät puut. Näitä luomapuita pyöritetään toisella kädellä ja lointa tehdessä voidaan joko istua tai seistä paikallaan.