Kuvan esine on hiusneula eli hiuspiili. Piili on suomenkielen vanha nuolta tarkoittava sana, joka tässä yhteydessä viittaa hiusneulan muotoon. Neulan kärkiosa on irrotettavissa, jotta neula on saatu pujotettua kampaukseen. Turvaketju on varmistanut, ettei kärki ole päässyt putoamaan.

Kyseinen hiusneula on hopeaa ja siinä on täydellinen leimasarja, joka kertoo valmistajan, valmistuspaikan ja – ajan sekä hopeapitoisuuden. Leima VET on ns. mestarileima ja se viittaa hopeaseppä Viktor Edvard Tammeliniin, joka työskenteli vuosina 1872–1923. Yksittäinen kruunuleima otettiin tarkastusleimana käyttöön vuonna 1810. Seuraavana on hopean pitoisuuden kertova leima 13L, joka oli käytössä vuosina 1853–1891. Valmistusvuoden 1884 kertoo puolestaan vuosileima C4. Viimeisenä leimasarjassa on Porin kaupunkileima (karhu), joka kertoo hiusneulan valmistuspaikan. Kyseisen hopeisen hiusneulan on siten valmistanut Viktor Edvard Tammelin Porissa vuonna 1884.

Tällaiset hiusneulat olivat suosittuja 1800-luvun lopulla. Niitä valmistettiin paitsi hopeasta, myös edullisemmista materiaaleista kuten messingistä. Hiuspiilien alkuperäinen käyttötarkoitus on hämärtynyt ja ne tulkitaan usein virheellisesti rintaneuloiksi.