Kysy museolta! Suomen kansallismuseo vastaa vain esineelliseen kulttuuriin ja museon omiin esinekokoelmiin liittyviin kysymyksiin. HUOM! Designesineisiin mm. lasitavaroihin, Arabian astioihin, valaisimiin ja kalusteisiin liittyviin kysymyksiin emme pysty vastaamaan. Niiden osalta pyydämme ottamaan yhteyttä suoraan näiden alojen erikoismuseoihin. Avoinnapitoon, pääsylippuihin, kulkuyhteyksiin ja opastuksiin löytyy nopeimmin vastaus tästä linkistä. Muinaisjäännöksistä voi ilmoittaa suoraan Museovirastolle.
Voit kysyä kuvan kanssa tai ilman. Osa kysymyksistä vastauksineen julkaistaan nimettömänä ja toimitettuina näillä verkkosivuilla. Huomioithan, että museot eivät koskaan anna esineistä hinta-arvioita. Vastaus kysymykseesi saattaa jo löytyä sivulta – katso mitä on kysytty aikaisemmin.
Lisää tietoa palvelusta.
Sormus vuodelta 1852
Hei! Olisin kysellyt tietoja tällaisesta sormuksesta. Jos sormus on aito niin leimat.fi -sivuston perusteella tarkastusleima 1 kruunu olisi ollut käytössä vuodesta 1810 alkaen, vuosileima T2 olisi vuosi 1852 ja tekijäleima G.S. voisi täten mahdollisesti olla Gustaf Svahn Uudestakaupungista (toiminnassa 1843-1852(54)). Pitoisuusleiman mukaan sormus olisi valmistettu 18 karaatin kullasta. Paikkakuntaleimaa ei sormuksessa ole. Sormus on ilmeisesti valmistettu ohuesta kultalevystä taittelemalla ja toiselta puolen pinta on rikki ja/tai viimeistelemätön puolen sormuksen mitalta. Eräs ystäväni epäili josko kyseessä lie koruliikkeessä ollut näytesormus. Kivien istutus ja koristelutyö on taidokasta käsityötä. Painoa sormuksella on 1,6 grammaa ja koko on varsin kookas, sisähalkaisija on n. 20-21 mm.
Amanuenssi Satu Frondelius, historialliset kokoelmat vastaa:
Olette tulkinneet leimat aivan oikein. Suomessa on ollut parikin kultaseppää joiden mestarinleima on ollut GS, mutta Gustaf Svahn on ainoa jonka toiminta-aika sopii vuosileimaan, joka tosiaan tarkoittaa vuotta 1852.
Sormus ei ole näytekappale tai viimeistelemätön. 1800-luvun jälkipuolella ns. kertaustyylien aikana muotiin tulivat aikaisempaa suuremmat sormukset. Sormuksissa käytettiin usein korukivinä turkooseja ja granaatteja. Aitojen kivien sijasta käytettiin yleensä värillisestä lasista tehtyjä korukivien kopioita. Teidänkin sormuksenne kivet näyttävät turkooseilta ja granaateilta, mutta voivat siis olla lasia. Sormusten renkaat olivat leveitä, paksuja ja toisinaan neliskanttisia. Usein renkaat olivat onttoja, kuten tässäkin tapauksessa. Tekniikka säästi kultamateriaalia. Sormusten renkaat valmistettiin ohuesta kultalevystä ja sisus täytettiin hartsilla, mikä teki niistä hauraita. Ne litistyivät tai murtuivat helposti käytössä, kuten teidänkin sormuksenne osalta on tapahtunut.
Kommentoi tätä kysymystä
Tulosta tämä kysymys
Katso mitä on jo kysytty
Kuukauden kysymys
22.2.2022Koru Pietarista
Uusimmat kysymykset
Tunnistamaton raha
Ankka-rintakoru
kaulakoru
maalauksen signeeraus
kiviesine?