Kyseessä on kansanomainen kehäsolki, jollaisia käytettiin niin naisten kuin miestenkin paidanhalkioiden kiinnittämiseen. Tällaisilla soljilla voitiin kiinnittää myös mm. hartiahuiveja, röijyjä (lyhyt pikkutakki) ja kostuleita (kesänuttu/-viitta). Vanhimmissa kehäsoljissa paljin (soljen keskellä oleva neula) kiinnittyi kehän ympäri. Kun muoti alkoi suosia yhä leveämpikehäisiä solkia, jouduttiin neula kiinnittämään kehän läpi, aivan kuten tässä Lappajärvestä löytyneessä soljessa. Materiaaliltaan solki on todennäköisesti messinkiä tai pronssia eikä siinä näyttäisi olleen pintakoristelua.

Kansallismuseon kansanomaisten solkien joukossa tämä solkityyppi on yleisin. Vastaavia solkia saatiin kokoelmiin jo 1800-luvun lopulla, jolloin ne olivat jäämässä pois käytöstä. Soljen ajoittaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä solkityyppi säilyi pitkään lähes muuttumattomana. Todennäköisimmin solki ajoittuu 1800-luvulle, mutta se voi olla myös hieman sitä vanhempi.