3.9.2021

Millaisissa töissä naiset olivat sahateollisuudessa?

Hei! Suomi elää puusta - ja näköjään myös Suomen naiset. Satamissa naiset ahtasivat puutavaraa -50 ja -60 luvulla (esim. Kemissä ja Kotkassa). Käsittääkseni naisia työskenteli tiiviisti myös sahateollisuudessa jo 1920-luvulta alkaen? Millaisia työtehtäviä he suorittivat ja millaisissa oloissa? Oliko Oulun lähellä sijaitsevalla Martinniemen sahalla työntekjöinä naisia ?

Amanuenssi Marko Rikala vastaa:

Hei,

ja kiitos kysymyksestä. Naisia oli 1900-luvun alkupuoliskolla ja puolivälissä sahoilla useissa erilaisissa työtehtävissä, mutta yleisesti ottaen voidaan todeta, että monet heistä sijoittuivat tuona ajanjaksona sahayhteisöissä erilaisiin avustaviin työtehtäviin tai olivat valmistamassa ja käsittelemässä kevyempää puu- ja sahatavaraa. Vuosisadan jälkipuoliskolla naisten työtehtävät sitten monipuolistuivat ja tulivat vastuullisemmiksi; mm. nosturien kuljettajista oli 1970-luvulla valtaosa Rauma-Repolan Porin sahoilla naisia. Noihin aikoihin myös naisten ansiotaso nousi sahatyössä suhteessa miesten ansiotasoa enemmän.

Kansatieteilijä Ilmar Talven (1962) keräämistä tiedoista ilmenee sahojen työtehtäviä ja niiden sukupuolijakaumaa. Talve jakaa sahatyöt ja työtehtävät kaavamaisesti tukkivaraston tehtäviin; repsikoihin; sahurin ja tämän apulaisen tehtäviin; kanttareihin; kärrääjiin; taaplaajiin; justeeraajiin; lautatarhan aputyövoimaan; konemestareihin apulaisineen (esim. ”purupoika”); puukhollareihin; ja työnjohtoon. Naiset ja alaikäiset mainitaan näistä töistä jo työtehtävien listauksen yhteydessä lautatarhan aputyövoimana, kuten rimojen ym. pinoajina.

Tukkivarastolla ei tarvittu erityistä ammattitaitoa; sinne pääsi kuka tahansa, jolla oli käsivarsissa riittävästi voimaa lajitteluun ja tukkien kuljetukseen sekä kärräämiseen – periaatteessa siis myös naiset, tosin harvemmin. Repsikoiden vastuulla oli sahattavien tukkien ohjaaminen puuvarastolta kuljettimille, joita pitkin tukit kulkivat sahauslinjalle. Tämä taas oli enemmälti nuorten miesten, mutta myös paljolti naisten työtä 1980-luvulle saakka ainakin joensuulaisella Penttilän sahalla, kunnes sahan työntekijämääriä pienennettiin ja repsikan hommiin siirrettiin yhä enemmän miehiä.

Sahauslinjalla sahurin apulaisina oli naisia, muun muassa niin sanottuina pintureina, jotka poistivat sahatavarasta pinnat. Naisväkeä oli myös apulaisina kanttareille, jotka särmäsivät laudat. Tällöin naisten roolina oli usein ottaa vastaan särmäyssirkkelistä tulevat rimat. Hyvin usein naisia oli sahattujen tukkien laskijoina ja ylöskirjaajina (merkkareina). Ylijäämäpuu, eli rimat ja muu hukkatavara, vietiin eteenpäin polttoon tai haketukseen. Tässä tehtävässä oli tyypillisesti naisia latomassa rimoja kuljetusvaunuihin, jotka he sitten kärräsivät määränpäähänsä. Heistä saatettiin käyttää mm. nimitystä ”pätkätyttö”.

Rimahakkureiden aputyöntekijät olivat myös usein naisia. Ylimääräisistä pinnoista tehtiin vaikkapa kimpilautoja, ja tässä työporukassa usein kaikki varsinaista kimpisahuria lukuun ottamatta olivat naisia. Sahanpurua poltettiin sahalaitosten pannuhuoneessa, ja sitä varten sahajauhot kerättiin talteen sahalinjoilta poikien tai naisten (”poroliisa”, ”purumuori”) voimin. Purunkerääjien ei katsottu tarvitsevan minkäänlaista ammattitaitoa. Usein sahoilla poltettiin jätepuuta takavuosikymmeninä myös puuhiiliksi miiluissa. Naisia oli hiilimiilujen ladonnassa aputyövoimana. He myös kuljettivat urakkatyönä hiilet pois ja pakkasivat ne säkkeihin. Joillakin sahoilla hiiliä käsitteleviä naisia kutsuttiin ”hiilihempuiksi”.

Sahojen valmiiden tuotteiden varastolla, lautatarhalla, oli viljalti naistyövoimaa taaplaamassa (tapuloimassa) eli latomassa lautoja taapeleiksi. Tästä työstä huolehtivatkin lähes yksinomaan alaikäiset ja naiset. Sen sijaan lankunkantajiksi lautatarhoille kelpasivat vain miehet, koska työ oli erittäin raskasta.

Martinniemessäkin oli tätä taustaa vasten taatusti naistyöväkeä, ja paljolti samoissa työtehtävissä kuin edellä on esitetty, vaikka en tähän juuri kyseistä sahalaitosta koskevaa lähdettä käsiini saanutkaan.

Lähteet:
Kortelainen, Kaisu 2008. Penttilän sahayhteisö ja työläisyys. Muistitietotutkimus. SKS.
Talve, Ilmar 1962. Suomen sahatyöläisten työstä, työajasta ja palkkaustavasta. Scripta ethnologica 12, Turun yliopiston kansatieteen laitoksen julkaisuja.

Valokuva: Timo Kausen kokoelma, Lusto.

Kommentoi tätä kysymystä

Kysy oma kysymys

Tulosta tämä kysymys

Kysymyksiä kuvina

Ladataan kuvia