Hei,

kiitos kysymyksestä. Yksityinen metsänomistus on tullut Suomeen pitkän ajan kuluessa ja useamman poliittisen käänteen seurauksena. Tärkein tapahtuma metsien yksityisomistuksen synnyssä oli jo Ruotsin vallan aikana, vuonna 1757 annetusta isojakoasetuksesta käynnistynyt suuri maareformi. Tämän isojaon tarkoitus oli ennen kaikkea maanviljelyksen tehostaminen ja rationalisointi, ja sitä kautta valtakunnan väestömäärän lisääminen, mutta isossajaossa myös siirrettiin aiemmin kylien yhteisessä käytössä olleet metsät yksityiseen omistukseen. Ne jaettiin kylän talojen kesken. Ne maat, joita ei jaettu yksityisille, ns. liikamaat, otti kruunu valtionmetsikseen.

Metsien siirtäminen yhteisistä kylänmetsistä yksityiseen omistukseen oli myös valtiovallan keino ohjata maaseudun asukkeja säästeliäämpään metsänkäyttöön. Uskottiin, että omia metsiä hoidettaisiin ja käytettäisiin viisaammin kuin yhteisiä. Isojako ei ollut kerrasta valmis. Se aloitettiin jo 1700-luvun loppupuoliskolla, ja valmistui eteläisemmässä Suomessa seuraavan vuosisadan mittaan. Kuitenkin vielä 1900-luvun puolella tehtiin viimeisiä isojakotoimituksia ainakin itäisessä Lapissa ja Kuusamon seudulla. Isossajaossa Suomen metsistä noin 60 prosenttia siirtyi yksityisomistukseen.

Lisää yksityistä metsänomistusta syntyi Suomen itsenäistyttyä, jolloin muovautui nykyisenkaltainen metsänomistusrakenne maahamme. Torpparivapautus 1918 siirsi vuokratiloja kotitarvemetsineen yksityisomistukseen. 1920-luvun alun asutuslainsäädäntö ja vuonna 1937 säädetty maanlunastuslaki lisäsivät pientilojen määrää Suomessa. Pientiloilla oli lähes aina myös (pieni) pala omaa metsää. Toisen maailmansodan jälkeinen siirtoväen ja rintamamiesten asutustoiminta maanhankintalain (1945) myötä kasvatti pientilojen ja yksityismetsien määrää vielä lisää.

Nykyäänkin Suomen metsistä on noin 60 prosenttia yksityismetsänomistajien omistuksessa.

Lähde:
Järveläinen, Veli-Pekka 2007. Yksityismetsätalouden vuosikymmenet Suomessa. TTS tutkimuksen julkaisuja 400. Nurmijärvi.