23.5.2019

Postikortin rajoitettu sanamäärä

Lyötiin miehen kanssa vetoa. Minä väitin ja väitän, että postikortin postimaksun hinnoittelu oli meidän lapsuudessa (70-luvulla?, 80-luvulla?) riippuvainen siitä, kuinka monta sanaa korttiin oli kirjoitettu. Jos oli alle 5 (?) sanaa, niin meni halvemmalla kuin täyteen kirjoitettu kortti. Olisikohan täyteen kirjoitettu kortti tai maksimisanamäärän ylittänyt kortti vaatinut kirjemaksun tai jotain? Olikohan näin?

Mikko Nykänen vastaa:

Onneksi olkoon, voitit vedon! Aina vuoden 1984 alkuun saakka oli oma erityinen lähetyslajinsa, painotuote. Juuri tähän liittyy tuo muistamasi sanamäärän ja postimaksun suhde.

Painotuotteena käsiteltiin nimensä mukaisesti painettuja lähetyksiä. Tyypillisiä painotuotteita olivat esimerkiksi sanomalehdet. 

Postimaksu kirjeelle, postikortille sekä painotuotteelle oli kaikille eri, painotuotteen ollessa näistä halvin lähettää. Esimerkiksi vuonna 1980 alimman painoluokan kotimaan kirjeen taksa oli 1,10 markkaa, postikortin 0,90 mk ja alimman painoluokan (alle 20 g) painotuotteen 0,60 mk.

Miten sitten postikortti ja painotuote liittyvät toisiinsa? 

Postisääntöjen mukaan myös postikortin sai lähettää painotuotteena, jos se ei sisältänyt ns. yksityisiä tiedonantoja. Sen sijaan tyypilliset, esimerkiksi joulukorteissa toistuvat lyhyet toivotukset olivat sallittuja. Vuoden 1982 Postimiesten käsikirja avaa asiaa seuraavalla esimerkillä:

'Painotuotteissa saa olla painatuksen ja monistuksen lisäksi merkitty millä tavalla tahansa: lähettäjän ja vastaanottajan nimi, henkilötunnus nimen yhteydessä, arvonimi, ammatti,.... sekä tavanomaisia kohteliaisuuden osoituksia enintään kymmenellä sanalla (esim. "Onnittelen syntymäpäiväsi johdosta", mutta ei ole sallittua esim. "Onnittelen. Tulen huomenna".)'

Olennaista oli siis, että kortin teksti ei ollut kirjeenvaihtoa ja näin myös taksa oli halvempi. Rajoitettu sanamäärä vaihteli eri aikoina: 1900-luvun alussa se oli viisi ja toivotuksia merkittiinkin usein lyhentein, esim. O.U.V. ("Onnellista uutta vuotta"). Postikorttina lähetetyn kortin sanamäärää sen sijaan ei ollut rajoitettu ja sitä saattoi vapaasti käyttää kirjeenvaihdollisten viestien välitykseen.

Tämä erikoinen käytäntö oli käytössä varsin kauan. Jo vuonna 1867 painotuotteille oli asetettu alempi taksa. Postikortit tulivat käyttöön Suomessa 1871. Vuonna 1984 luovuttiin painotuotteen ja postikortin kirjeestä erillisestä taksasta. Samana vuonna otettiin käyttöön lähetysten jako 1. ja 2. luokkaan ja joulukortteja saattoi lähettää alemmalla 2. luokan taksalla. Samaa perinnettä jatkavat nykyäänkin käytössä olevat edullisemmat joulupostimerkit. Nykyään kuitenkin joulukorttiin saa kirjoitta niin monta sanaa kuin saa mahtumaan!

Mahtoiko tämä kortti mennä painotuotteen taksalla?

Kommentoi tätä kysymystä

Kysy oma kysymys

Tulosta tämä kysymys

Kysymyksiä kuvina

Ladataan kuvia