Postimerkit ovat vuosien 1889 - 1921 väliltä. Ns. Saarismallin postimerkit ovat arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelemia. Saarinen oli jäsenenä toimikunnassa, jonka tehtävänä oli suunnitella uudet postimerkit Suomen suuriruhtinaskunnan käyttöön sen jälkeen, kun postimanifesti oli kumottu vuoden 1917 alussa. Työ oli jo melko pitkällä saman vuoden kesällä, jolloin uudet merkkimallit toimitettiin senaatin hyväksyttäväksi. Ensimmäiset arvot saatiin painosta jo lokakuun alussa. 10 pennin merkki ilmestyi lokakuun puolivälissä ja 50-penninen marraskuun lopulla.
Saarismallin 20-pennisen varastossa olleita arkkeja hyödynnettiin vuoden 1921 alussa, kun taksat nousivat ja tarvittiin 90 pennin merkkejä. Muun muassa painotuotteen ja tavaranäytteen uusi taksa yli 100 gramman painoisille lähetyksille nousi 90 penniin. Nopeimmin saatiin tarvittavia merkkejä, kun painettiin vanhojen arkkien päälle uusi arvomerkintä. Samaan aikaan 20 pennin merkin käyttötarve väheni merkittävästi, joten hukkamateriaali saatiin näin käyttöön. Päällepainamat kattoivat 90 pennin merkkien tarpeen, joten erillistä merkkiä ei tarvinnut painaa lainkaan.
Vuoden 1889 merkkimalli oli muunnos 1875 ilmestyneistä postimerkeistä. Tuolloin Suomen senaatti määräsi, että merkkien tuli noudattaa Saksassa käytettyjen merkkien muotoa siten, että keskustaan tulisi Suomen vaakuna kilvessä, sana Finland yläreunaan, alareunaan kaksoispostitorvet ja kulmiin arvomerkinnät. Lopullinen muoto muuttui tästä jonkin verran, ja on oletettu, että muokkaukset tehtiin kirjapainossa. Vuonna 1889 merkkien ulkoasua muutettiin siten, että niihin lisättiin venäjän kieli. Tämä oli seurausta keskushallinnon venäläistämispyrkimyksistä.
Vuoden 1890 postimanifestin seurauksena mm. postimerkit uudistettiin noudattamaan keisarikunnan merkkien ulkonäköä. Ensimmäiset kotkamerkit ilmestyivät seuraavana vuonna. Kotkamerkeistä otettiin uusi malli käyttöön vuonna 1911.
Postimerkkien hinnoista museo ei anna arvioita. Postimerkkiliikkeissä on paras asiantuntemus merkkien markkina-arvoista. Sen verran noista merkeistä voi kertoa, että ne ovat olleet yleisesti käytössä. Asiantuntija voi tietysti tarkemmassa tutkimuksessa löytää esimerkiksi vesileimassa tai hammastuksessa erikoisuuksia, jotka poikkeavat tavallisesta.