Kyseessä on arkkitehti Eliel Saarisen suunnittelema itsenäisen Suomen ensimmäiseen postimerkkisarjaan lukeutuva sininen 25 pennin leijonamerkki. Saarisen leijonamerkkejä kutsutaan Saarisen malliksi. Ensimmäisessä Saarisen mallin sarjassa oli yhdeksällä eri taksalla ja värillä varustettua merkkiä, mutta 5 pennin vihreää merkkiä lukuun ottamatta sarjan julkaisu viivästyi. Merkit suunniteltiin otettavaksi käyttöön kotimaan liikenteessä 1.10.1917, mutta loput merkit valmistuivat vähitellen vuoden loppuun mennessä; kyseessä oleva sininen julkaistiin 25.10.1917, ja se oli käytössä 31.5.1920 saakka. Sinisen 25 pennin merkin painosmäärä oli 27 669 000 kpl.

Saarisen mallista on suuret määrät erilaisia variaatioita, koska vaihtelua syntyi muun muassa erilaisista hammastuskoneista, papereiden vesileimoista tai -leimattomuudesta ja eri arvoisista taksoista sekä väreistä. 
Suomi hyväksyttiin Maailman Postiliitto UPU:n jäseneksi 12.8.1918, mutta kansalaissodan takia kansainvälinen postiyhteistyö alkoi käytännössä vasta hieman myöhemmin. UPU suositteli eri värisiä merkkejä erilaisiin tarkoituksiin, ja pyrki myös yhtenäistämään eri maiden taksoja keskenään. Taksojen, käyttötarkoitusten ja painoluokkien vaihtelu vaikutti osaltaan Saarisen mallin moniin variaatioihin.

Lisää tietoa Saarisen mallista löytyy mm. jo aiemmasta vastatusta kysymyksestä: https://kysymuseolta.fi/postimuseo/#!id=324 ja Suomen postimerkkien käsikirja V:stä (Suomen Filatelistiliitto, 1986).