Kuvasi mukaiset ilmakirjeet eli aerogrammit valmiiksi painettuine arvoleimoineen tulivat käyttöön Suomessa ensimmäistä kertaa 9.10.1949 samanaikaisesti muiden Pohjoismaiden kanssa. Aerogrammit painettiin kevyelle lentopostipaperille. Ne saivat painaa enintään 20 grammaa, ja ne kulkivat kaikkiin maihin yleiskansainvälisellä kirjeen postimaksulla ilman erillistä lentopostimaksua. Ilmakirjeet kelpasivat myös kotimaan sisäiseen liikenteeseen, mutta niitä ei kuitenkaan taloudellisessa mielessä kannattanut kotimaan sisällä käyttää. 
Muutoin kuin aerogrammeina lähetetystä lentopostista otettiin lisämaksu, joka määräytyi lähetyksen painon ja kohdemaan mukaan.

1.4.1959 alkaen ilmakirjeen postimaksu oli 40 markaa, ja postin ilmakirjekuoresta perimä hinta 45 markkaa. Aiemmin käytössä olleita vähempiarvoisella arvoleimalla varustettuja aerogrammeja sai edelleen myydä ja käyttää, mutta ne tuli varustaa koko postimaksun kattavilla lisäpostimerkeillä.
Kuvasi 25.5.1959 leimatun kirjeen taksa vaikuttaisi joka tapauksessa olevan virheellinen, kuoresta puuttuu vielä 5 markan arvosta postimaksua. Kiertokirjeessä n:o 25 vuodelta 1959 (https://www.postimuseo.fi/joomla/index.php/kiertokirjeet-ja-kirjelmat/kiertokirjeet/plhn-kiertokirjeet/1950-1959/1959/20876-1959-025-30-pdf/file) mainitaan, että toimipaikat saavat myydä 30 markan arvoleimaiset ja 35 mk myyntihintaiset ilmakirjeet (käytössä 1.6.1956 - 31.3.1959) loppuun uuden ilmestyttyä, mutta kuoriin tulee jo toimipaikassa liimata lisäksi 10 markan postimerkki. Tällöin ilmakirjeen myyntihinnaksi tuli 45 markkaa. 
Jos haluat tutustua tarkemmin postitaksoihin, teoksessa Suomen postitaksat 1875 - 2001 (Ala-Honkala, Kauppi, Kerppola, Muhonen, Seitsonen 2016) on kattava esitys ko. aikavälin postitaksoista. Postimuseon verkkosivuilla olevasta kiertokirjekokoelmasta löytyy myös paljon arvokasta tietoa: https://www.postimuseo.fi/kiertokirjeet-ja-kirjelmat/