Lasikirnuja on valmistettu Euroopassa 1910-luvulta oletettavasti ainakin toiseen maailmansotaan saakka. Muutaman litran vetoisia lasikirnuja on käytetty kotitalouksissa pienten voimäärien valmistukseen. Niistä onkin käytetty nimeä "pula-ajan kirnu". Kuralan Kylämäen kuukauden esineenä on esitelty lasikirnua vuonna 2006. Tutkija Johanna Viitaharjun kirjoittamassa tekstissä kerrotaan mm, että:

"Turun ympäristön maalaistaloissa puiset mäntäkirnut ja tynnyrimäiset kampikirnut jäivät 1900-luvun alkupuolella aittoihin pölyttymään. Kirnuaminen on raskasta työtä, josta mieluusti luovuttiin, kun meijeristä oli mahdollista saada osa maitotilistä voina. Joissakin taloissa kotoisia maidonkäsittelyvälineitä käytettiin viimeisen kerran viisikymmentä vuotta sitten, vuoden 1956 yleislakon aikana.

Meijerit eivät kuitenkaan ottaneet vastaan alle kolmen litran maitoeriä tai vajaita tonkkia. Yhden lehmän taloudessa saattoi siis edelleen tulla tarpeen kirnuta itse, ja lasikirnuun riittävä kermamäärä kertyi yhdestäkin lehmästä päivässä tai parissa. Lasikirnua sanottiin myös lehmättömän talouden kirnuksi, sillä kaupasta kermansa ostava kaupunkilainenkin saattoi vatkata sillä hapantuneet kermanloput voiksi." 

Lasikirnuja ovat ilmeisesti valmistaneet useat eri valmistajat Euroopassa. Valmistajan tiedot ovat oletettavasti olleet paperisessa etiketissä, joka on aikojen saatossa kulunut pois, vrt. lasikirnu Lahden kaupunginmuseon kokoelmissa. Suomalaista valmistajaa emme ole ainakaan toistaiseksi löytäneet. Suomen lasimuseosta vastattiin, että vastaavat astiat eivät ole kuuluneet ainakaan Suomen lasitehtaiden valikoimiin.