Hevosen asema ihmisten yhteisössä ja eläimen käyttötarkoitus vaikuttavat paljon siihen, miten hevonen nimetään. Kotieläimen nimi annetaan kotioloissa ja sitä käytetään pienessä piirissä. Silloin uskalletaan yleensä antaa eläimelle sellainen nimi kuin halutaan.

Vanhimmat hevosten nimet luonnehtivat usein hevosta yksilönä. Sitten nimi kuvasti omistajan toiveita. Kun hevoskasvatus systematisoitui, nimi mainosti myös eläimen geneettistä taustaa. Uusimmissa nimissä näkyy myös kasvattajan työ. Eläimen nimi siis kuvastaa kantajansa asemaa ja ihmisten arvomaailmaa ja sen muutoksia.

Vanhastaan hevosten nimet ovat usein liittyneet niiden ulkonäköön, luonteenlaatuun, ominaisuuksiin, juuriin, asemaan talossa yms. Kuulemani mukaan Päntikkä on ainakin Etelä-Pohjanmaalla tarkoittanut yksilöä, ihmistä tai eläintä, joka on malata/lyhyt, tanakka, jaloistaan kuhmurainen, ei kovin fiksu, mutta työssä pärjäävä. 

Hevosen nimistä voi lukea lisää Marja Kalskeen väitöskirjasta "Suomessa syntyneiden hevosten nimistö".  Myös maatalousmuseon julkaisusarjasta löytyy saman kirjoittajan vihkonen "Työhevosten nimet".