Kimpiastian puisten vanteiden periaate on yksinkertainen. Vanteena toimiva vitsas kierretään astian ympärille ja suljetaan "solmimalla". Käytännössä työ vaatii kuitenkin harjaantuneisuutta ja sorminäppäryyttä. Ja kuten olet huomannut, yksityiskohtaisia työnkuvauksia ei ole helposti saatavilla.

Vannepuuna on yleisimmin käytetty sopivan pitkiä ja ohuita kuusen oksia, jotka halkaistiin. Halkaiseminen tapahtuu, kuten muihinkin tarkoituksiin käytettävien vitsasten kohdalla, latvasta alkaen kohti tyveä. Vanteita on kuusennäreiden ohella tehty myös katajasta, pihlajasta, koivusta ja pajusta. 

Jotta vanne saadaan kiristettyä astian ympärille tiiviisti ja murtumatta, täytyy sitä pehmittää. Se on tehty joko lämmön avulla, esim. uunin jälkilämmössä, tai liottamalla. Lämmittäminen ja liottaminen vievät aikaa useita tunteja. Vanne saadaan pysymään paikoillaan solmulla: puuvanteen latvapää kiertää tyvipään päältä ja samantien tyvipään alta. Vanteen päät lukittuvat toisiinsa niihin veistetyillä "kynsillä" eli toisiinsa sopivilla lovilla. Kuivuva vanne kiristyi entisestään astian ympärille. Mikäli astia ei ollut aivan suoraseinäinen, saatiin vanne kiristymään myös lyömällä sitä kohti astian leveämpää päätä.

Puisten vanteiden tekemistä kuvaillaan mm. Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogissa ja Elävä Museo -blogissa.
Yksityiskohtaisempaa tietoa tarjoaa Matilda Rajamäen Kymenlaakson ammattikorkeakouluun tekemä opinnäytetyö "Kimpiastioiden vauriomekanismien tunnistaminen ja hallinta osana säilyttävää konservointi".