Sen verran termi aiheutti täälläkin päänvaivaa, että oli turvauduttava ulkopuoliseen apuun. Välitin kysymyksesi Naantalin museon johtajalle Anne Sjöströmille ja hän sitten löysikin ratkaisun pulmaan.

Pohdittuaan asiaa Anne keksi, että ruotsin sk-äänne on ollut aina vaikea, koulussakin ruotsinkielisten lasten kanssa joudutaan paljon harjoittelemaan sk- , skj- ja sch-kirjoitusasuja ja niiden eroja. Kun sanan "skula" kirjoittaakin muodossa "skjula", niin löytyy ratkaisu sanan merkitykseenkin!

Kyseessä on "träkärl med handtag; särsk. om mjölkstäva". Eli jonkinlainen kiulun tyyppinen astia, varsinkin maidolle. Sopii loogisesti noihin muihinkin lueteltuihin esineisiin. 

Joko perukirjan kirjoittaja on kirjoittanut väärin, tai sitten kirjoittamismuoto on vuosisatojen aikana muuttunut.