Vuoden 2013 Farmari-messuilla osastollamme esillä olleen jalasjärveläisen Aatto Ojalan Wallis Cub Junior traktorin aiemmat vaiheet Suomessa ovat tuntemattomat. Jostain se ilmestyi Jalasjärvelle kovia kokeneena ja monilta osin muuteltuna ja puutteellisena. Vuosia kestäneen kunnostuksen aikana siihen on mm. jouduttu valamaan osia käyttäen mallina erästä toista säilynyttä traktoria.

Eräisiin Savon kartanoihin tuotiin vuonna 1919 muutamia Wallis- traktoreita, ehkä kolme kappaletta. Tämä Aatto Ojalan entisöimä yksilö saattaa olla yksi niistä tai sitten tuontia on ollut enemmänkin. Tällä hetkellä Suomessa lienee tämän lisäksi tallella yksi enemmän tai vähemmän kokonainen Wallis- traktori.

Kun Jerome I. Case, amerikkalainen maatalouskonetehtailija Wisconsinista kuoli vuonna 1891, hänen vävynsä Henry M. Wallis Sr. tuli J.I. Case Plow Works-yhtiön Racinen tehtaan johtajaksi. Racinessa tuottoisan auranvalmistuksen ohessa alettiin kehitellä polttomoottorilla kulkevaa vetokonetta korvaamaan preerioilla tuhisevat höyrytraktorit. Tämän työn tuloksena alettiin vuodesta 1912 lähtien valmistaa kahta kolmipyöräistä mallia, Wallis Bear ja Wallis Cub. Bear oli jättimäinen laite joka pystyi 30-50 hevosvoiman moottorinsa turvin vetämään kymmenensiipistä auraa ja joka painoi työkunnossa 9,2 tonnia.

Wallis Cub oli aivan toisenlainen otus: se painoi kolmisen tonnia ja moottori tuotti 15-25 hevosvoimaa. Traktorin runko oli yhtenäisrakennetta, teräslevyistä niitattu amme johon kaikki muuta osat voimansiirtoa ja akseleita myöten kiinnittyivät. Kuten Bearin isommassa moottorissa Cubissakin sylinterit oli valettu pareittain ja sylinterinkansi oli T-tyyppinen. Voimansiirto oli osittain vielä avoimilla rattailla.

Tämä yhtenäisrakenne teki vaikutuksen Kullervo-traktorin suunnittelijaan Gustav Wredeen ja hän kopioi ratkaisun omaan suunnitelmaansa. Myös voimansiirtoon Wrede otti mallia Wallis Cubin vaihteistosta. Toinen samasta asiasta vaikuttunut oli Eugen Farkas, unkarilaissyntyinen Fordson- traktorin pääsuunnittelija, joka suunnitteli vuonna 1916 valmistuneeseen prototyyppiin samanlaisen yhtenäisrunkorakenteen.

Vuonna 1917 markkinoille tuotiin Wallis Cub Junior, joka oli edelleen kehitetty ja kevennetty versio Cubista. Moottori oli kokonaan uusi kansiventtiilikone yhtenä osana valetulla lohkolla ja vaihdettavilla sylinteriputkilla. Voimansiirto oli kokonaan koteloitu ja varustettu rullalaakereilla. Painoa Juniorilla oli vain 1350 kiloa. Ilmoitetulla 13-25 hevosvoiman tehollaan se pystyi vetämään kolmisiipistä auraa.