Kiitoksia mielenkiintoisesta kysymyksestä. Tämä on hieman vaikeasti selvitettävä asia, sillä esimerkiksi Toivo Vuorelan Kansanperinteen sanakirja ei toimi hakuteoksena modernista sanasta vanhaan, vaan ainoastaan toisin päin. Pitää olla siis mielessä jokin tarkoitukseen sopiva sana ja sitten tarkistaa se kirjasta. Itsekin käyttämäsi huilata on itse asiassa vanha länsisuomalainen ilmaus ja tarkoittaa juuri lepotaukoa. Tauko -sana ei ole tarkoittanut nykymerkityksessä taukoa vaan on itse asiassa ollut kalanpyydyksen osa. 

Maatalouden työpäivät olivat ennen nykyaikaista työaikalainsäädäntöä hyvin pitkiä (laki 8 tunnin työpäivästä vahvistettiin vuonna 1917). Ne kestivät käytännössä koko valoisan ajan aamusta iltaan ja niihin kuului useita ruokataukoja. Näille ruokatauoille on kansanperinteen sanakirjassa erilaisia nimiä: Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Hämeessä ja Savossa käytettiin ruokalevosta sanaa ettone (ehtone, ettana) ja pidemmästä, kesäaikana vietetystä päivätauosta nimitystä purto tai ruuanperäinen (ruuvamperräine). Länsi-Suomen paussi (ruots. paus) ja Karjalan alueen pausina (ven. pauzin), ovat niin ikään pitkään ruokatauosta käytössä olleita sanoja. Muitakin tauosta käytössä olleita sanoja varmasti löytyy. 

Lähde: Vuorela, Toivo 1981. Kansanperinteen sanakirja. WSOY, Helsinki.