Varhaisessa viskurissa eli viskuukoneessa ei ollut kuin yksi seula poistamassa rikkaruohonsiemeniä, joskus ei sitäkään. Puhaltimen ilmavirta yksinkertaisesti poisti roskat viljasta.

Tuulikki, Joutusa ym. kehittyneemmät viskurit tulivat Suomessa  käyttöön 1800-luvun lopussa. Niissä seuloja on 4-5 kappaletta ja erikasvilajien siemenille käytettiin vaihdettavia seuloja. Seulat oli valmistettu lähes poikkeuksetta rautalankaverkosta. Näillä saatiin yksinkertaista viskuria parempi puhdistustulos.

Yksinkertaiset jyvän painoon perustuvat viljanlajittelijat muistuttavat ulkoisesti viskureita. Esimerkiksi aikoinaan Suomessa hyvin yleinen Triumf-tyyppinen lajittelija on aivan viskurin näköinen puhaltimineen ja syöttösuppiloineen. Sisäinen rakenne ja toiminta on kuitenkin erilainen. Ilmavirta puhaltaa viistosti ylöspäin ja viettopinnalta putoavat jyvät lentävät sitä pidemmälle, mitä kevyempiä ne ovat. Lentosuunnassa on peräkkäin kaksi aseteltavaa kielilautaa, jotka sieppaavat jyvät ilmavirrasta. Etummaisen kielilautaan tulevat painavammat jyvät kulkevat edelleen seulalaitteeseen, jossa on kaksi seulaa, jyväseula ja rikkaruohoseula. Seulalaite liikkuu edestakaisin ottaen voimansa puhallinkoneistosta. Jyväseula on vaihdettava.