Kysy mitä vaan teatterista ja esittävistä taiteista! Kysy kuvan kanssa tai ilman kuvaa. Teatterimuseo vastaa palvelun kautta tulleisiin kysymyksiin kysyjän ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen normaalisti noin viikon kuluessa kysymyksen vastaanottamisesta. HUOM! Kesäaikana tulleisiin kysymyksiin vastataan vasta elokuussa. Osa kysymyksistä vastauksineen julkaistaan nimettöminä ja toimitettuina näillä verkkosivuilla. Vastaus kysymykseesi saattaa jo löytyä sivuilta - katso mitä on kysytty aikaisemmin.
Lisää tietoa palvelusta.Mistä teatterin symbolina pidetyt kaksi naamiota, ilo ja suru, ovat peräisin?
Mikä on teatterin symboleiden, mustavalkoisten naamioiden, ilo ja suru, taustat ja historia? Onko symboleilla nimeä?
Tieto- ja kuvapalvelun tutkija Pälvi Laine vastaa:
Teatteriin viittaavien naamiosymbolien historia vie länsimaisen teatterin juurille, antiikin Kreikkaan. Naamioita on kutsuttu tragediaksi ja komediaksi. Antiikin ajan esityksissä, niin tragedioissa kuin komedioissakin, saatettiin käyttää kymmeniä eri naamioita. Naamioiden ulkoasu oli aika lailla erilainen kuin tänä päivänä on totuttu näkemään nuo teatterin symboleina monesti käytetyt kuvat.
Karl Mantzius kirjoittaa (1923 suomeksi ilmestyneessä kokoomateoksessa Näyttämötaiteen historia) seuraavasti:
Naamiot valmistettiin tavallisesti kipsillä tai muulla sellaisella aineella päällystetystä liinakankaasta; mutta niitä tehtiin myöskin puusta tai kaarnasta. Ne erosivat nykyaikaisista naamioista siinä, että ne eivät peittäneet ainoastaan kasvoja, vaan koko pään, johon ne pantiin kuin kypäränsilmikko ja sidottiin nauhalla kiinni leuan alta. ---
Naamiot olivat muutoin muodostetut ja maalatut suurella huolellisuudella esitettävän luonteen mukaan. Oli olemassa erityisiä naamiontekijöitä, joitten merkitys teatterille luonnollisesti oli suuriarvoinen, sillä hehän kiteyttivät ikäänkuin yhteen miimiin, ilmeeseen, henkilön koko luonteenomaisuuden. Parta ja tukka olivat luonnollisista hiuksista ja karvoista, villasta tai muusta sellaisesta. ---
Naamioita valmistettaessa ymmärrettiin antaa niille draaman laadun vaatima perusleima. Ei kukaan erehdy koomillisen ja traagillisen naamion suhteen, ja myöskin satyyrinäytelmällä oli omituiset tylppänenäiset, pörrötukkaiset naamionsa."
Teatterikorkeakoulun verkkojulkaisussa Eurooppalaisen teatterin historiaa kerrotaan hieman myös naamioista. Siinä todetaan: "Teatterin symboleiksi vakiintuneita naamioita alettiin käyttää koristeaiheina."
Kokonaan toinen asia on sitten se milloin näihin symboleihin ja koristeaiheisiin on tullut nuo värivastakohdat: musta ja valkoinen. Siihen en ole löytänyt vastausta. Kaiken kaikkiaan tragedia- ja komedianaamioita näkyy tänä päivänäkin käytettävän hyvin erilaisina versioina ja eri väreissä.
Lähteet:
Karl Mantzius: Näyttämötaiteen historia, suom. Pekka Häkli (Työväen Näyttämöiden Liitto 1923)
Eurooppalaisen teatterin historiaa, Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 55 http://disco.teak.fi/euteatteri/
Kommentoi tätä kysymystä
Tulosta tämä kysymys
Katso mitä on jo kysytty
Kuukauden kysymys
1.3.2024Milloin Jyväskylän Työväen Teatterissa on esitetty Punahilkkaa?
Uusimmat kysymykset
Missä Teatterimuseo sijaitsi vuonna 2002?
Voiko Teatterimuseossa edelleen kokeilla pukuja ja näytellä näyttämöllä?
MIkä oli Suomen Kansallisteatterin joulunäytelmä vuonna1953?
Onko Pekka Puupää -elokuvia filmattu Tammisalossa?
Onko Romeo ja Julia -näytelmää esitetty Suomen Kansallisteatterissa 1980–1990 -luvuilla?