Estehiihto oli kilpailulajina sekä vuoden 1925 että 1931 työläisolympialaissa. Molemmissa kisoissa voittajaksi selviytyi suomalainen. Emil Elo tuli voittajana maaliin 1925 ja Martti Salminen kuusi vuotta myöhemmin. Valitettavasti tarkkaa kuvausta kilpailusta tai hiihtoradasta ei ole säilynyt. Työväen Urheilulehdessä 30.3.1925 (numero 3) on kuvia kisoista, ja siellä on myös yksi kuva estehiihdosta. Tässä linkki Kansalliskirjaston digitoimaan aineistoon. https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/863762?page=8

Estehiihto oli mukana myös Suomen talvikisoissa, jotka järjestettiin Helsingissä 15.–24.2.1919. Tapahtuma oli ensimmäinen itsenäistyneen maan isännöimä kansainvälinen urheilutapahtuma. Osallistujia oli yli 400 ja Suomen lisäksi urheilijoita saapui Ruotsista ja Norjasta. Lajeina olivat hiihto, mäkihyppy, pikaluistelu, taitoluistelu, ratsastus, ampumaurheilu, sotilasurheilu ja jääpallo. Estehiihto oli mukana sotilasurheilukilpailuissa, ja se oli yhdistetty ammuntaurheiluun.

Suomen Urheilulehdessä 1919 (numero 9) on selostus tästä tapahtumasta: ”Sotilaskilpailujen loppunumerona oli maist. Lauri Pihkalan järjestämä yhdistetty estehiihto ja ampuminen, josta muodostui hauskin ja jännittävin kilpailu. Huopalahden ampumapaviljongin luota lähtien hiihdettiin runsaan kilometrin pituinen esterata, joka johti takaisin paviljongille. Sinne päästyä oli sukset kainalossa noustava paviljongin parvekkeelle ja sieltä ammuttava 5 laukausta. Sitten takaisin suksille ja udelleen hiihdettävä sama rata, taas 5 laukausta ja sama hiihto vielä kolmannen kerran. Lopuksi taas 5 laukausta ja täyskäännös. Sillä hyvä! Hiihtoradalle oli laitettu runsaasti vaikeita esteitä, piikkilankaa, aitoja, risukkoja ja pahoja mutkia, kaikki aina parhaissa alamäissä. Esteiden yli pyrkiessään tekivät monet hauskoja kuperkeikkoja ja jokunen särki suksensakin.”