Metallipinnalle valotetut vanhat valokuvat ovat useimmiten ferrotyyppejä, ja sellainen on varmaan tämäkin. Kuvasi koko on menetelmälle tyypillinen. Hienoa, että kuva rennoista nuorukaisista on säilynyt!

Ferrotypiamenetelmä oli käytössä muiden menetelmien ohella 1850-luvulta jopa 1930-luvulle asti, joten niitä on säilynyt jonkin verran sekä museoissa että yksityiskokoelmissa. Ferrotyyppikuvia tuottivat kiertävät kuvaajat, joiden palveluksiin melko monilla oli varaa. Jokainen ferrotyyppi on kuitenkin menetelmästä johtuen ainutlaatuinen, joten tismalleen samanlaista kuvaa ei ole kenelläkään muulla. Sinun kuvassasi poikkeukselliselta yksityiskohdalta näyttää tuo musta ornamentti, mutta en saa digikuvasta selvää, onko se esimerkiksi kuvaan liimattu paperinen koristenauha tai osa albumin kuvataskua.

Menetelmän puolesta kuva voisi siis sijoittua moneenkin vuosikymmeneen, mutta nuorten herrojen vaatteiden perusteella veikkaisin ferrotyyppiaikakauden loppupuolta eli 1920 - 1930-lukua. Myöhäisempään aikaan viittaa myös vapaa poseeraus, kun taas varhaisemmissa kuvissa asetuttiin yleensä paikoilleen seinän tai taustakankaan eteen ja koko vartalo oli käännettynä suoraan kohti kameraa.

Mikäli kyseessä on ferrotyyppi, kuvaa ei ole saatu metallilevylle tulostamalla. Ferrotyypin kohdalla voidaan sanoa, että kuva on valotettu suoraan herkistetylle metallipinnalle. Tarkempaa tietoa ferrotypiamenetelmästä ja ferrotyypeistä löydät Kysy museolta -palvelustamme hakemalla hakusanalla "ferrotyyppi" tai "ferrotyypit". Lue esimerkiksi oheinen vastaus kysymykseen "Onko tämä ferrotyyppi?".

Nykymenetelmin valokuvan tulostaminen metallipinnalle toki onnistuisi. Silti myös nykyvalokuvaajista löytyy perinteisen ferrotypian taitajia, vaikka he saattavat käyttää menetelmästä amerikkalaisittain nimitystä "tintype".