Hei,
kiitos kysymyksestänne! Täysin taustatietoja vailla olevan aineiston käsittely on tosiaankin kinkkinen tehtävä. Onko teillä tiedossa aineistojen provenienssit eli keneltä minkäkin kirjekuoren kuvat on saatu? Miten museossa on pidetty kirjaa vastaanotetusta aineistosta? Löytyykö diaarikirjaa tai vastaanottokuitteja?

Jos kuvien luovuttajat on mahdollista selvittää, kääntyisin luovuttajien tai heidän perheidensä puoleen ja pyytäisin heiltä kaikkia mahdollisia saatavissa olevia tietoja. Samalla voisitte pyrkiä tekemään jonkinlaiset sopimukset heidän kanssaan siitä, että museollanne on oikeus kuvien säilyttämisen ja näyttelyssä esittämisen lisäksi käyttää niitä museon painotuotteissa tai esim. verkkojulkaisuissa. Jos kuvat ovat yli 50 vuotta sitten otettuja (eivätkä ole taideteoksia), niiden käyttö on vapaata.

Ovatko kuvat saapuneet museolle noissa kirjekuorissa ja ovatko ne edelleen samoina kokonaisuuksina kuin tullessaan vai onko niitä myöhemmin museolla järjestelty? Kuville annetaan omat tunnistenumerot noudattaen sitä järjestystä, jossa ne ovat olleet, koska siinä voi piillä arvokasta tietoa kuvien yhteisestä historiasta - jos järjestys on vielä ennallaan.

Siitä siis aloittaisin. Jos kuvien lahjoittajista ei ole tietoa, yksi tapa kerätä tietoa niistä voisi olla vaikkapa pitää näyttely, johon kutsutte paikkakuntalaisia tunnistamaan kuvien henkilöitä ja paikkoja.

Ymmärsinkö oikein, että toivoitte tietoa myös kuvien säilyttämisestä ja arkistoinnista? Ainakin negatiivit ja vedokset kannattaa säilyttää erillään toisistaan, ja jos seassa on homeisia tai muuten huonokuntoisia kuvia (esim. etikan hajuisia negatiiveja), ne kannattaa erottaa muusta aineistosta. Hyvä perusopas kuva-arkiston hallintaan on Anne Isomursun vasta ilmestynyt kirja Kuvansa kullakin - valokuva-arkiston hallinnan kysymyksiä. Sitä myydään mm. museomme kirjakaupassa, ja sen voi tilata myös postitse.

Mutta vastaamme mielellämme lisäkysymyksiin tätäkin kautta! Onnea alkuun ja palataan asiaan.