Postikorttien tekijät Léo ja Diamant G.E.E eivät valitettavasti ole meille tuttuja. Yllättävää kyllä niitä ei näy myöskään Wikipediaan kootussa laajahkossa ranskalaisten postikorttijulkaisijoiden luettelossa, vaikka Léon tuottamia kortteja liikkuu myynnissä, usein samansävyisinä kuin kuvan kortti. (Wikipedian listassa on yksi Léo, mutta sen kotipaikka ei ole Pariisi, joten kyseessä ei liene sama tekijä).

Jos kortti on vielä tehty aitona valokuvavedoksena eikä valopaino- tai muuna painokuvana, vedoksen sävytykseen oli lukemattomia kemiallisia ratkaisuja - osittain samoja, joita varhaiset valokuvataiteilijat kokeilivat piktorialistisiin luomuksiinsa. Sävytysreseptejä julkaistiin valokuvaajien ammatti- ja harrastejulkaisuissa ja jaettiin alan yhdistysten kokouksissa tai kursseilla.

1900-luvun alun eurooppalaisia valokuvapostikortteja on Suomessa tutkinut taidehistorioitsija Harri Kalha, mutta hänen käsittelemissään aineistoissa nämä tekijät eivät myöskään esiinny. Suosittelen lämpimästi Kalhan teoksia Ihme ja kumma sekä Kokottien kultakausi, jos olet kiinnostunut postikorttien tekniikoista ja teemoista 1900-luvun alun suursuosion aikakaudella. Vaikka juuri tämän kortin historia ei niiden kautta selviäkään, kortti-ilmiö kokonaisuudessaan - ja varsinkin sen omalaatuisimmat piirteet - tulevat tutuiksi.