Hei,

tietoa hinnoista kyllä löytyy, mutta aikarajauksen puute ja menetelmien moninaisuus hankaloittaa tarkan vastauksen muodostamista. Saamme kuitenkin jonkinlaisen kuvan vertailemalla kuvaajien sanomalehti-ilmoituksissaan mainostamia hintoja.

Jos aloitamme dagerrotyypeistä, niin vuonna 1843 Itävaltalainen ja venäläinen dagerrotypistiduo Lepschisch & Teusi ilmoittivat kuvaavansa muotokuvia Helsingissä hintaan 4 hopearuplaa per levy. 1848 Porvoossa vieraillut ranskalainen valokuvaaja Auguste Desarnod taas ilmoitti dagerrotyyppimuotokuviensa hinnoiksi:
Suurempi eleganteilla raameilla = 3 ruplaa, 50 kopeekkaa
Pienempi = 2,50
Myös ensimmäinen suomalaissyntyinen ammattikuvaaja Fredrik Rehnström kuvasi dagerrotyyppimuotokuvia vuonna 1951 hintaan 2 ruplaa 50 kopeekkaa.

Dagerrotypioiden jälkeen kysymykseen vastaaminen muuttuu hankalammaksi. Oletan, että et tarkoita kollodiumlevyistä valmistettuja paperikuvia? Dagerrotyypin jälkeisistä märkälevymenetelmistä ambrotyyppi jäi Suomessa lyhytikäiseksi ilmiöksi vuoden 1860 paikkeille. Sen hinnoista en löytänyt tarkempaa tietoa.

Ferrotyypit pysyivät käytössä niin pitkään, että niiden hinta ehti elää. Nehän olivat halpahintaisia ja esimerkiksi vuonna 1866 Valokuvaamo Euphrosyne Chiewitz mainitsi peltisten kuvien hinnaksi 10 markkaa tusinalta. 1890-luvulla kiertävien kuvaajien ferrotyypit ovat maksaneet enää noin 50 penniä kappale.

Kuvien hinta on kuitenkin heilahdellut paljon riippuen niiden koosta. Jotain osviittaa tästä antaa Daniel Nyblinin märkälevykauden mainos vuodelta 1877, jossa hän mainitsee yksittäisten kuvien hintahaitarin ulottuvan 25 pennistä 100 markkaan per kappale.

Nämä määrät eivät itsessään kerro juuri mitään. Nykypäivän hintoihin suhteuttamisessa suosittelen käyttämään esimerkiksi Rahamuseon hyödyllistä rahanarvonlaskuria