Hei! Kuvan ja kuvailun perusteella kyseessä näyttäisi olevan reaktio, jota kutsutaan hopeapeiliksi. Tyypillisimmin sitä esiintyy hopeakuvissa. Sitä voidaan havaita vedosten tai negatiivien reunoilla, kauttaaltaan tummilla sävyalueilla tai vaikkapa kohdissa, joista vedos on taustapuolelta liimattu pohjustusmateriaaliin. Hopeapeilin voi havaita juuri kuvailemallasi tavalla, metallisena ja mm. sinisen sävyisenä heijasteluna vedoksen pinnalla tai pidemmälle edettyään joissain tapauksissa eri sävyinä.

Mainitsemaasi RC-paperia (Resin Coated) kutsutaan myös muovipaperiksi, jossa pohjapaperissa on molemmin puolin muovipäällyste. Perinteiseen kuitupaperiin verrattuna RC-papereiden suosion takana on prosessoimisnopeus. Muovipäällystetty paperi ei ime kuitupaperin tapaan kemikaaleja, ja näin ollen mm. tarvittava loppupesuaika on lyhyempi. Huonona puolena on kuitenkin sen heikompi säilyvyys, ja sitä ei suositellakaan pitkäaikaiseen arkistointiin. Kuitupapereilla paperipohja toimii puskurina vahingollisia kaasuja vastaan, mutta muovipaperilla ne reagoivat suoraa kuvahopean kanssa. Tästä syystä ilman epäpuhtaudet voivat aloittaa nopeammin kuvahopean kemiallisen muuntumisen.

Useat tekijät voivat vaikuttaa hopeapeilin syntymiseen. Korkea lämpötila voi nopeuttaa kemiallisia reaktioita. Myös kosteus ja kosteuden vaihtelut voivat edistää vaurioitumismekanismia. Hapettavat kaasut voivat haalistaa hopeakuvia ja ne saattavat myös kellastuttaa. Emulsiopinnan kosketus huonolaatuisten materiaalien, kuten suojakuorien liimasaumojen ja happaman suojapaperin kanssa voi edistää hopeapeilin muodostumista. Happamat ja rikkipitoiset kaasut voivat hapettaa kuvahopean, josta seurauksena syntyy hopeaioneja. Nämä ionit liikkuvat emulsion pinnalle, pelkistyvät ja aiheuttavat metallisena peilautuvan pinnan. Reaktiossa voi syntyä myös hopeasulfidia, joka voi muuttaa kuvan paikallisesti kellertäväksi tai ruskeaksi.

Valo voi aiheuttaa valokuvissa fotokemiallisia reaktioita. Valo on niille yleisesti ottaen haitallista, ja haitallisinta on päivänvalo, joka sisältää eniten UV-säteilyä.

Vedosten ja negatiivien säilyvyyteen on mahdollista vaikuttaa prosessoimalla ja sävyttämällä materiaali huolellisesti. 1990-luvun mustavalkopapereista erittäin säilyvänä pidetään huolellisesti prosessoituja kuitupaperivedoksia. Kuvahopean säilyvyyttä voi parantaa sävytteellä, joita ovat esimerkiksi rikki, seleeni tai kulta.

Valokuvien säilymiseen on mahdollista vaikuttaa asiallisella käsittelyllä sekä säilytysmateriaaleilla. Tästä on saatavissa lisätietoa museon nettisivuilta osoitteesta: https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/tietopalvelut/tietoa-ja-oppaita/valokuvien-sailytys