18.7.2022

Miksi vanhoissa kuvissa esim. pariskunnista toinen istui ja toinen seisoi?

Vihkisormukset näkyvästi esillä. Kuva Ida Berglund, 1900-luvun alku. Suomen valokuvataiteen museo

Vanhoissa kuvissa (1800-luvun ja 1900-luvun alun) esim. pariskunnista toinen istui ja toinen seisoi. Oliko ratkaisu sommitelmallinen, vähensi riskiä kuvattavien liikahtamisesta vai korostettiinko esim. istuvan ihmisen asemaa / arvokkuutta? Oliko eri kulttuureissa / maissa eri käytäntö, että kuka istui?

Amanuenssi Leena Sipponen vastaa:

Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestäsi. Koetin löytää vastausta tutkimuskirjallisuudesta, mutta ihan yksiselitteistä vastausta en valitettavasti löytänyt.

Jos oletetaan, että kuvassa on pariskunta, syitä sijoitteluun voi etsiä sekä kuvausajankohdan yhteiskunnan normeista että kulttuurihistoriasta. Vihityn pariskunnan sijoittelu on voinut pohjata kristilliseen ajatteluun ja vertauskuvallisuuteen, jonka mukaan vasenta puolta on pidetty heikompana ja oikeaa puolta arvokkaampana paikkana. Istumisen ja seisomisen symboliikka taas saattaa nojata perinteisiin patriarkaalisiin sukupuolirooleihin. Mies seisomassa olisi seistessään konkreettisestikin ylempänä, ja edustaisi kuvassa sekä hallitsevaa että suojelevaa osapuolta. Istuva nainen olisi heikompi osapuoli. Vanhempi kuvataidehan toistaa usein näitä konventioita.

Liisa Tiirola kirjoittaa artikkelissaan Vanha hääkuva kertoo, että vanhoissa herrasväen hääkuvissa joko molemmat seisoivat, tai sitten morsian istui, mutta sulhanen ei koskaan. Sama asetelma on saattanut perinteisiä arvoja kunnioittaneiden ylempien sosiaaliryhmien kuvissa toistua vihkimisen jälkeenkin. Kokoelmissamme on kuitenkin valtavasti 1800-1900-lukujen vaihteen potretteja, etenkin visiittikortteja, joissa ihmisten sijoittelu istumaan ja seisomaan on hyvin kirjavaa. Pariskunnat on luultavasti useimmiten sijoiteltu valokuvaamoissa kuvaajan tai kuvattavien itsensä mielen mukaan. Kristillisillä konventioilla ei enää 1900-luvun taitteessa ole ollut niin suurta jalansijaa ainakaan työläis- ja opiskelijapiireissä, joista yhä useammalla oli noihin aikoihin varaa kuvauttaa itsensä. 

Pituuserojakin on saatettu häivyttää asettamalla toinen istumaan - tästä on tunnettuna esimerkkinä prinssi Charlesin ja prinsessa Dianan viralliset potretit, joissa haluttiin luoda illuusio Charlesista huomattavasti pidempänä kuin hän onkaan.

Mitä kulttuurieroihin tulee, ei myöskään yksiselitteistä vastausta taida löytyä.

Lähteitä:

Tiirola, Liisa: Vanha hääkuva kertoo. Artikkeli julkaisussa Valokuvauksen vuosikirja, Suomen valokuvataiteen museon säätiö 1973.

Dölle, Sirkku - Savia, Satu - Vuorenmaa, Tuomo-Juhani: Katse kameraan. Valokuvamuotokuvia Museoviraston kokoelmista. Musta Taide 2/2004.

Kjerström-Sjölin, Eva: Minnet av bröllopet - om bröllopsfotografiet förr och nu. Artikkeli julkaisussa Kulturen 1993. Lund: Kulturhistoriska föreningen för södra Sverige, 1993.

Dorot, Ruth: Double Portraiture in Art: The Couple Connection. Journal of Education Culture and Society 1/2021.

 

Kenellä on hallitseva ja kenellä suojeleva rooli? Kuva: I. Karell, 1900-luvun alku, Suomen valokuvataiteen museo

Kommentoi tätä kysymystä

Kysy oma kysymys

Tulosta tämä kysymys

Kysymyksiä kuvina

Ladataan kuvia