Aloitetaan kabinettikorttipohjukkeelle pohjustetusta perhekuvasta, johon on ihastuttavasti saatu mukaan myös nelijalkaisia perheenjäseniä. Sijoittaisin sen vuosisadan vaihteen tienoille sekä valokuvateknisten seikkojen että henkilöiden tyylin perusteella. 1860-luvulla henkilöitä ja ryhmiä kuvattiin lähes yksinomaan studiotiloissa, kun taas kuvan kaltainen vapaamuotoisempi poseeraus ulkona kuuluu kyläkuvaajien tai kiertävien kuvaajien aikakauteen, joka osuu juuri vuosisadan vaihteeseen. Tässä vaiheessa valokuvaukseen sekä kuvien kehitykseen ja vedostukseen tarvittavat välineet oli jo helpompi kuljettaa mukana ja ottaa käyttöön ulkosallakin. Vuosisadan vaihteessa kyläkuvaajia ja kiertäviä kuvaajia oli kaikkialla Suomessa, joten perhe on voitu hyvin ikuistaa kotipihallaan, Kuopion seudulla tai missä tahansa muuallakin. 

Taitava digitaalisten kuvanmuokkausohjelmien käyttäjä pystyy varmaankin muokkaamaan kuvasta uuden version, jossa väritys ja piirrosviivat eivät näy. 

Toinen kuva näyttää olevan reprokuvattu suurennos, johon kopioinnissa syntynyttä epätarkkuutta on pyritty korjailemaan retusoimalla. Kartongille pohjustettu kopiovedos on itsekin selvästi vanha, mutta digikuvan perusteella sitä on vaikea ajoittaa. Vanhoista, pienikokoisista valokuvista teetetyt suurennokset olivat kuitenkin suosittuja 1900-luvun alkupuolelta 1960-luvulle asti.

Suurennoksen perusteella on mahdotonta arvioida, millä menetelmällä alkuperäinen valokuva on tehty. Kuvaan merkitty vuosiluku 1841 herättää kysymyksiä: voisiko se olla kuvan henkilön syntymävuosi? Se ei voi olla kuvausvuosi, koska ensimmäinen valokuva otettiin Suomessa vasta vuonna 1842. Daguerreotyyppien tekijöitä Suomessa oli vain harvoja ja menetelmä jäi kalleutensa ja vaativuutensa vuoksi pian pois käytöstä, joten en pidä sitä todennäköisenä tämän kuvan originaalin menetelmänä. Sen sijaan edullisempi ja yleisempi ferrotyyppi on mahdollinen. Niitä tuottivat monet kiertävät kuvaajat 1890-luvulta aina 1920-luvulle asti.