1) 1920- ja 1930-luvuilla talonpoikaisperheissä saattoi hyvin olla jo kamera. Valokuvauksen harrastajat olivat tuolloin usein jonkinlaisia edelläkävijöitä yhteisössään. Valokuvaustarvikeliikkeitä oli tuolloin kaupungeissa, mutta myös suurimmissa taajamissa. Katsaus eri maahantuojien vuoden 1926 hinnastoon kertoo, että kameroiden hinnat vaihtelivat nykyrahaksi muutettuna noin 56 euron ja 130 euron välillä. Eli kameran hinnat olivat melko kohtuulliset. Malleja oli lukuisia; laatikkokameroita rullafilmeille, lasilevyille ja kokoon taittuvia rullafilmikameroita. Kameratehtaita oli maailmalla jo toista sataa, ja hintakilpailu oli kova. Valokuvaaminen oli mahdollista niille, joiden taloustilanne salli myös tämänkaltaisten lisähankintojen tekemisen, niin säätyläisten kuin talonpoikienkin keskuudessa.

2) Kuvien tekeminen oli mahdollista kotona, tosin siihen vaadittiin perehtymistä. Tämän vuoksi kuvat valmisti usein valokuvausliike. Oppia kuvan valmistamiseen saattoi saada esimerkiksi paikallisesta kameraseurasta, joita oli tuolloin toiminnassa jo runsaasti. Erilaisia valokuvausoppaita julkaistiin jo monenlaisia ja alan eri hinnastot sisälsivät myös ohjeita. Jos kiinnostusta riittää, Suomen valokuvataiteen museon kanssa voi sopia ajan ja tulla käymään katsomaan niitä tarkemmin!