19.11.2013

Mikä on päivänvalokehys?

Kyläkuvaajan välineistöä. Tunnistamatta on ”rihvelitaulun” näköinen puukehyksinen kehys (keskellä kuvaa) ja toinen pienehkö puukehys (eturivissä, vasemmalla), jossa on metallipidikkeet.

Selvittelemme erään kyläkuvaajan jäämistöä. Meillä on tunnistamatta ”rihvelitaulun” näköinen puukehyksinen kehys, johon on jäänyt lasinegatiivi sisään, sekä toinen puukehys, jossa on metallipidikkeet.  Voisivatko nämä olla ns. päivänvalokehyksiä? Mitä päivänvalokehyksillä tehtiin?

Konservaattori Riitta Koskivirta vastaa:

Kyseessä ovat tosiaan ns. päivänvalokehykset. Tällaisia kehyksiä käytettiin 1800-luvulta aina 1900-luvun alkupuolelle erilaisten paperivalokuvien vedostamiseen, yleensä negatiiveista. Vedospaperit olivat silloin herkkiä vain ultraviolettisäteille (UV) eli päivänvalolle. Tällaisia vedospapereita olivat mm. suolapaperi-, albumiini- kollodium- ja gelatiinipaperit, sekä erityyppiset, ns. jalopainopaperit.  Poissa päivänvalosta kehykseen laitettiin negatiivi (lasia vasten) ja sen päälle UV-säteille herkkä vedospaperi. Kehyksen takana oli kaksiosainen, saranoitu puulevy, joka puristi vedospaperin ja negatiivin tiiviisti toisiaan vasten jousikiinnityksen avulla.  Kehys vietiin päivänvaloon valottumaan, kuva muodostui näkyviin valotuksen aikana. Valotuksen kulkua voitiin välillä tarkastella viemällä kehys pois päivänvalosta, aukaisemalla toinen puoli taustan puulevystä ja kurkistamalla vedospaperin tummumista. Kun vedos oli tummunut riittävästi, paperi poistettiin (jälleen poissa päivänvalosta) ja asetettiin kiinniteliuokseen, jonka jälkeen se pestiin ja kuivattiin.

Päivänvalokehyksiä käytetään vielä nykyäänkin kun vedostetaan em. papereille.
 

Kommentoi tätä kysymystä

Kysy oma kysymys

Tulosta tämä kysymys

Kysymyksiä kuvina

Ladataan kuvia