Hieno esine ja puhutteleva kuva, kiinnostava löytö!

Helsinkiläinen Suurennusliike Suomi oli erikoistunut valokuvien suurennoksiin. Liikkeessä siis valmistettiin lähinnä reprokuvia aiemmin muualla otetuista valokuvista. Näistä kopioista, jotka yleensä olivat myös suurennoksia tai osasuurennoksia, liikkeessä valmistettiin erilaisia versioita. Museomme kokoelmissa on yrityksen suurennosten mallikirja 1930-luvulta: kirjassa on esimerkkejä mm. retusoinnista ja mustavalkoisten kuvien värittämisestä, jotka olivat tilauksesta kuville tehtäviä palveluita. Suurennusliike Suomi oli siis erikoistunut jatkojalostamaan aiempia, arkisiakin kuvia uusiksi tuotteiksi, vähän kuin asiakkaiden omia valokuvia mukeihin, palapeleihin ja lippiksiin painattavat yritykset nykyään. Ilmeisesti Suomen valikoimaan kuuluivat siis myös pohjustetut ja lasilla päällystetyt valokuvat.

Suurennusliike Suomi on perustettu 1924 ja se on jatkanut toimintaansa ainakin 1950-luvun loppupuolelle. Teidän kuvanne takana liikkeen osoite on Heikinkatu 18. Suurennusliike muutti tuohon osoitteeseen vuonna 1935. Heikinkadun nimi vaihtui Mannerheimintieksi 1942. Teidän kuvanne valmistusajankohta sijoittuu siis jonnekin aikahaarukkaan 1935-1942. Sen sijaan alkuperäinen kuva, josta tytön kuva luultavasti on osasuurennos, on luultavasti kuvattu aiemmin. Kuvaamon rekvisiitta ei kiinnitä kuvaa kovin tarkasti tiettyyn kuvausajankohtaan, mutta tytön puku saa arvelemaan, että alkuperäinen kuva olisi 1920-luvulta. Näyttää siltä, että kuvan taustalla oleva fondi/seinä on kameraan nähden vinossa. Myös valo lankeaa tyttöön epätasaisesti, ja vasen poski ja kylki jäävät kokonaan varjoon. Tästä voisi päätellä, että kuvaaja ei ole kovin taitava tai sitten on suhtautunut tähän kuvaustapahtumaan vähemmän vakavasti. Kuitenkin pylväsrekvisiitta antaa ymmärtää, että kuvauspaikka on valokuvaamo.

Suurennusliike Suomen toimintaa käsitellään mm. näissä Kysy museolta –vastauksissa:
Milloin tämä kuva on kuvattu?
Miten henkilökuvien suurennoksia tehtiin 1930-luvulla?

Tytön henkilöllisyyttä tai edes alkuperäisen kuvan ottajaa on siis haastavaa selvittää. Sen esineestä voi kuitenkin päätellä, että tämän pikkutytön lapsuudenkuva on ollut jollekulle niin tärkeä, että hän on myöhemmin halunnut teettää siitä tällaisen kauniin esineen.