Valokuvia voi yrittää ajoittaa monella tavalla. Tässä tapauksessa keinoja on ainakin kolme. Voidaan todeta, että valokuvat ovat visiittikortteja, joita kuvaamoilla teetettiin yleisesti vielä 1920-luvulla. Lisäksi voidaan yrittää tehdä ajoitusta valokuvissa näkyvän herran vaatetuksesta. Tämäkin ajoituskeino on kuitenkin melko suurpiirteinen. Parhaan neuvon antaakin kuvaamojen toiminnan tarkastelu, koska kuvaamojen nimet tiedetään. Visiittikorttiin tehdyn merkinnän perusteella toisesta kuvaamosta tiedetään myös sen osoite.

Museomme tietokannat kertovat kuvaamoista seuraavaa. Meille lähetetyssä valokuvassa vasemmalla puolella näkyvä visiittikortti valmistui Atelier Centralissa, joka toimi Helsingissä osoitteessa Aleksanterinkatu 46, aluksi nimellä Central Passagen vuodesta 1893. Se muutti nimensä Atelier Centraliksi omistajanvaihdoksen yhteydessä vuonna 1903. Omasta tietokannastamme löytyy tieto, että kuvaamo olisi toiminut ainakin alkuvuoteen 1905. Oikeanpuoleinen visiittikortti on valmistunut Atelier Ainossa, josta tietokannassamme kerrotaan, että ateljee toimi ainakin vuosina 1909-1914 Korkeavuorenkatu 36:ssa ns. Brondinin talossa Korkeavuorenkadun ja Eteläesplanadin kulmassa. Vuodesta 1914 se on jatkanut toimintaansa nimellä Fotoatelier Aino Ab. Nimenmuutoksesta huolimatta kuvaamon visiittikorteissa pysyy merkintä ”Atelier Aino”. Kyse on samasta kuvaamosta, sillä osoitetiedot ateljeen myöhemmissä visiittikorteissa pysyvät ennallaan, samoin tietokannoista ilmenevät valokuvaajatiedot.

Ajoitusta voi vielä tarkentaa hakemalla tietokannasta näiden kuvaamojen valmistamia yksittäisiä visiittikortteja. Käykin ilmi, että molemmat valokuvaamot ovat toimineet ainakin pitkälle 1920-luvun puolelle. Tarkistus FINNAan vahvistaa, että ainakin Atelier Aino on jatkanut toimintaansa 1930-luvulle asti.

Ajoitusta voi edelleen tarkentaa tutkimalla, miten kuvaamot ovat merkinneet visiittikortteihin nimensä ja osoitteensa. Kysymyksen mukana tulleessa valokuvassa näkyvässä Atelier Centralin valmistamassa visiittikortissa (vas.) huomio kiinnittyy tapaan, jolla kuvaamon nimi on pakotettu valokuvan alustana toimivalle pahvilevylle. Kaunokirjaimin muotoillun nimen päätteeksi nimen alle kaartuu koristeellinen häntä, joka on vaihdellut eri aikoina. Valokuvassa näkyvä häntä on melko eleetön. Varhaisin museomme kokoelmista löytynyt Atelier Centralin visiittikortti, josta löytyy juuri tuollainen häntä, on ajoitettu vuoteen 1919. Kaikissa varhaisemmaksi ajoitetuissa kokoelmiemme Centralin visiittikorteissa on koristeellisempi häntä. FINNAssa ja Museoviraston omassa internet-tietokannassa julkaistujen Atelier Centralin visiittikortit on ajoitettu samansuuntaisesti.

Atelier Ainon visiittikorttimerkinnöistä löytyy samanlainen ajoitusta helpottava johtolanka. Muutokset tapahtuvat merkinnöissä siinä, mihin kuvaamon osoite valokuvan alla pahvilevyssä on merkitty. Tässä tapauksessa vuosi 1918 on ratkaiseva. Ateljeen nimen alla oleva osoite siirtyy tuolloin nimen oikealle puolelle ja ”Helsinki H.fors”-teksti tulee oikealta nimen alle. Tällainen versio on myös isoisääsi esittävässä visiittikortissa. Näillä ajoituksilla valokuvan visiittikortit olisi siis valmistettu aikaisintaan 1910-luvun lopulla, mahdollisesti 1920-luvun puolella. Vaikka ainakin Atelier Aino toimi vielä pitkään tämän jälkeen, visiittikortteja ei enää juuri valmistettu 1920-luvun umpeuduttua. Siten aikahaarukan loppupää voidaan rajata 1920-luvulle.

Periaatteessa valokuva ja kuvattu asiakas olisi mahdollista yhdistää toisiinsa kuvaamon arkistoasiakirjojen avulla. Kuvaamojen tilikirjat voisivat olla juuri tällaisia lähteitä. Tällöin kuitenkin tulisi tietää asiakkaan nimi yhteyden löytämiseksi itse valokuviin. Kuvaamojen asiakirja-arkistoja ei valitettavasti ole säilynyt mitenkään systemaattisesti. Suomen Valokuvataiteen museon kokoelmissa ei ole Atelier Centralin paperiarkistoja. Atelier Ainolta löytyy meiltä tilikirjoja, jotka kuitenkin ovat varhaisemmalta 1910-luvulta kuin valokuvassa esiintyvät visiittikortit.