Näkemättä kuvia yksi lähtökohta tarkastelulle voisi olla kiertävistä valokuvaajista kysymyksessä tehty päätelmä. Kiertävät valokuvaajat on mielenkiintoinen ilmiö, ja sitä on hyvä ensin hieman avata. Ensimmäiset ammattivalokuvaajat Suomessa 1800-luvun puolivälistä alkaen olivat valtaosaltaan kiertäviä valokuvaajia. He tulivat pitkään ulkomailta, ja oleskelivat maassa lyhyitä aikoja harjoittaen tointaan siellä, missä valokuville riitti asiakkaita. Valokuva oli vielä uutuuttaan sellainen hyödyke, jolle ei ollut paljon kysyntää, joten markkinat jollakin paikkakunnalla saattoivat tulla tyydytetyiksi pian ja silloin elantonsa valokuvaamalla hankkivan oli jatkettava matkaa kohti seuraavaa paikkaa. Muun muassa 1860-luvulla markkinoille tulleen visiittikortin myötä valokuvan suosio kuitenkin kasvoi laajempien kansankerrosten keskuudessa, mikä takasi suuremmissa kaupungeissa jo pidemmäksi aikaa paikoilleen asettuneille kuvaajille mahdollisuuden elannon hankkimiseen. Kuvaamot yleistyivät. Suuremmista kaupungeista kuvaamotoiminta levisi aikaa myöten myös pienemmille paikkakunnille.

Valokuvaajien toimintaa Pohjois-Pohjanmaalla 1910-1930-luvuilla voi kartoittaa museomme valokuvaaja- ja valokuvaamo -tietokantojen avulla. Oulu on ollut alueellinen keskus monen muun ohella valokuvaamojen toiminnassa. Simossa, Oulun pohjoispuolella, on tietojemme mukaan ollut mainittuna aikana vähänlaisesti ammattimaista valokuvaustoimintaa, sen naapurikunnissa Kemissä ja Torniossa enemmän.

Tietomme tuolta alueelta 1910-1930-luvuilta eivät ole aukottomat, mutta näyttää, että alueella on ollut varsinkin 1920-luvulta lähtien vilkastuvaa valokuvaustoimintaa. Osa toiminnasta on kuitenkin ollut luonteeltaan väliaikaista. Ilmeisesti moni kovan kilpailun puristuksissa sinnitellyt valokuvaaja on joutunut vaihtamaan asuin- ja ammatinharjoittamispaikkakuntaa etsiessään parempia toimeentulomahdollisuuksia ja on siirtynyt alueelta muualle Suomeen. Tietokantojen perusteella ei voi saada mitään kovin tarkkaa käsitystä siitä, missä määrin liikkeellä olisi ollut todella kiertäviä valokuvaajia. Tiedetyn perusteella voisi otaksua, että Simossa on hyvin voinut kulkea valokuvaajia, jotka ovat työskennelleet jonkin naapurikunnan valokuvaamon nimiin.

Ainoa tiedossamme oleva puheena olevana aikana Simossa ammatikseen toiminut valokuvaaja oli Wilho Apell, joka ehdittyään vuoden 1914 kuvata ammattimaisesti siirtyi Pohjois-Karjalaan jatkamaan tointaan. Simon pohjoispuolelta Kemistä on enemmän tietoja 1920-luvulta lähtien. Siellä toimi vuodesta 1921 aina 1950-luvun lopulle valokuvaaja Mimmi Kuusikon omistama Valokuvaamo Pohjola, jolla oli palveluksissaan muitakin kuvaajia. Vuonna 1927 aloitti siellä toimintansa Kemin Kuvaamo, ja vuosilta 1929-1931 on tieto valokuvaaja Martti Mäkelän toiminnasta kaupungissa. Hän jatkoi valokuvaajan töitään vuodesta 1935 Torniossa. Myös Haaparannassa puolivuosisataa toimineella Mia Greenin kuvaamolla oli ainakin 1900-luvun alkuvuosina vielä sivuliike Kemissä. Haaparannassa kävivät myös monet Tornionjokilaaksossa asuneet suomalaiset kuvauttamassa itseään. Oulussa toimi muun muassa alueen suurin kuvaamo Frans Suomela vuoteen 1923. Pitkään palveli myös Ina Liljeqvist & Co (vuoteen 1917), jonka yhteydessä samassa omistuksessa käynnistyi Oulun valokuvaamo (1914-1935). 1910-luvulla toimivat myös ainakin W.Dufvan Walokuausliike (-1916), Aug. Liitti (1908-), Betty Nybergin kuvaamo (1917-1938). Seuraavalla vuosikymmenellä aloittivat Suomi-Kuvaamo (1923-), Matti ja Tyyne Koiviston Koiviston Kuvaamo (1929-), Sähkövalokuvaamo (1926-), Valokuvaamo Hellas (ainakin 1925-1928) sekä Walokuvaamo E. Oulasvirta (1929-1936).  

Vaikka Simossa ei siis meidän tietojemme mukaan ollut paljon omaa valokuvaustoimintaa ainakaan yritystoimintana, sen ympäryskunnissa sen sijaan oli, Oulussa enemmän jo 1910-luvulla ja muissa kunnissa seuraavalta vuosikymmeneltä alkaen. Jos tuohon aikaan noilla seuduin ei kulkenut kiertäviä valokuvaajia, kuvaukset saattoivat olla lähiseutujen kuvaamojen toteuttamia.