Valokuva on hieno ja hyvinkin Helsingin Kasarmintorilta, kuten kuvan lähettäjä arveli. Kysymyksessä on kaksi pääkohtaa, mikä olisi hyvä paikka vanhojen valokuvien säilyttämiseen ja miten valokuvat kannattaisi saattaa suuren yleisön ulottuville.

Jos aikoo julkaista valokuvia, niiden arvoa nostavat juuri hyvät taustatiedot, kuvauspaikat ja –ajankohdat sekä esimerkiksi kuvissa esiintyvien ihmisten nimet ja muu tieto kuvatusta tilanteesta.

Kuvien jakamiseen muiden nähtäviksi ja käyttöön on useita tapoja. Oikeastaan kaikkia niitä yhdistää, että alkuperäiset kuvat on digitoitava jossain vaiheessa ennen esille laittamista. Vanhat valokuvat voivat olla hauraita, joten digitoinnin yhteydessä kuvia käsitellessä kannattaa olla varovainen, varsinkin jos sitä ei ole itse aikaisemmin tehnyt.

Jos digitointi ei ole tuttua eikä apua siihen ole ihan lähipiiristä saatavissa, voisi oman blogin perustamisen ohella harkita esimerkiksi netissä toimivaa Albumit auki –sivustoa, jossa sivuston ylläpitäjät lupaavat apua digitoinnin opettelussa kuvien sivustolle lataamista varten tai lupaavat, että digitoinnin suorittaa sivuston kuvien kerääjät. Albumit auki julkaisee ihmisten kotialbumikuvia ja niiden taustatietoja avoimella verkkosivustolla. Kuvien lataamisen ehtona on, että sivusto saa creative commons –lisenssin kuviin nähden. Toisin sanoen valokuvia voi silloin ladata sivustolta ei-kaupalliseen käyttöön, kunhan valokuvaa julkaistaessa sen yhteydessä mainitaan valokuvaajan nimi. Sivuston kokoelmiin kuuluvat erillisenä kokonaisuutenaan muun muassa Helsinki-aiheiset valokuvat. Tarkemmin sivuston toimintaan voi tutustua täällä: https://albumitauki.fi/, minkä lisäksi tiedusteluja voi tehdä sähköpostilla: info [at] albumitauki.fi.

Periaatteessa museotkin ovat kiinnostuneita vanhoista valokuvista. Kuitenkaan lähtökohtaisesti kaikki museot eivät ole kiinnostuneet aivan kaikenlaisista valokuvista.  Ne pyrkivät kartuttamaan kokoelmiaan oman erikoistumisalueensa mukaisesti. Lisäksi museon kiinnostus tarjottuun aineistoon riippuu siitä, täydentävätkö valokuvat kokoelmia museon kannalta mielenkiintoisella tavalla. Kolmanneksi museon kannalta valokuvien kopioita eli reproduktioita vielä kiinnostavampia ovat itse alkuperäiset valokuvat. Myös hyvätasoiset digitoinnit saattavat silti hyvin sopia liitettäviksi kokoelmiin, kunhan valokuvat muuten ovat museon kannalta kiinnostavia. Päättäessään tarjottujen valokuvien liittämisestä kokoelmiin museo suorittaa mielellään itse aineiston digitoinnin, jotta se voisi varmistua digitoinnin tasosta. Jos siis harkitsee digitoitujen versioiden lahjoittamista museolle, kannattaa sopia ajasta museon henkilökunnan kanssa ja käydä näyttämässä alkuperäisaineistoa museolla. Mahdollisesta digitoinnista sovitaan tässä yhteydessä.

Kysymyksen mukana lähetetyn kuvan perusteella mainitussa vanhojen valokuvien kokoelmassa voisi hyvin olla museoiden kannalta kiinnostavaa aineistoa. Jos museon puoleen haluaa kääntyä, vanhojen Helsinki-kuvien kohdalla ensimmäiseksi kannattaisi kysyä Helsingin kaupunginmuseon kiinnostusta valokuviin.

Myös vanhojen valokuvien säilyvyyden kannalta paras paikka olisi museo. Museolle luovutettu sen kokoelmiin liitettävä valokuva tutkitaan, tarvittaessa siihen kohdistetaan konservointitoimenpiteitä ja valokuva sijoitetaan sellaisiin olosuhteisiin, jotka on rakennettu nimenomaan vanhojen esineiden parasta mahdollista säilyvyyttä ajatellen. Lisäksi kaikki valokuvasta saatavissa oleva tieto kerätään ja liitetään valokuvan yhteyteen, kun se luetteloidaan osaksi kokoelmia. Museon vastaanottama aineisto myös digitoidaan, jos se ei ole digitaalisessa muodossa jo museolle luovutettaessa.

Tietosuojan kannalta valokuvassa esiintyvän henkilön syntymäaika ei ole mitenkään ratkaiseva asia.  Tietosuojaan liittyvistä asioista on Kysy museolta –palvelussa aina silloin tällöin tiedusteltu, mutta vastaukset tähän aihepiiriin eivät valitettavasti ole aivan yksiselitteisiä. Henkilötietolaki ja persoonallisuusoikeudet suojaavat ihmisen oikeutta suhteessa hänestä otettuihin valokuviin. Lakia täytyy kuitenkin tulkita tapauskohtaisesti. Rikokseksi katsotaan ainakin toista ihmistä esittävän kuvan (josta hänet tunnistaa) käyttö halventavassa yhteydessä. Kuvan luvaton käyttö kaupallisiin tai voimakkaan aatteellisiin tarkoituksiin on myös ongelmallista. Rajoituksia kuvan käyttöön taas lieventää tietokirjailija Jukka Korpelan mukaan esimerkiksi valokuvatun tilanteen julkisuuden aste: kuvan julkaisemista rajoittava kynnys on lähtökohtaisesti sitä alempi, mitä julkisempi kuvattu tilanne on.

Tietosuoja-asiaa valokuvien kohdalla on kuitenkin enimmäkseen tarkasteltu niissä tapauksissa, joissa valokuvassa esiintyvä(t) henkilö(t) on yhä elossa ja häneltä tai hänen huoltajaltaan on mahdollista kysyä suostumusta kuvan julkaisemiseen jossakin yhteydessä. Oma erikoistapauksensa ovat valokuvat, joissa esiintyvä(t) henkilö(t) ei(vät) enää elä. Muun muassa albumikuvia käytetään nykyään kirjoista näyttelyihin monenlaisissa hankkeissa, joissa valokuvia julkaistaan laajan yleisön nähtäviksi. Periaatteena näyttää olleen, että saavutettu hyöty on selvästi mahdollisia haittoja suurempi.