14.1.2016

Miten kiertävät valokuvaajat toimivat 1900-luvun alussa?

Olen kiinnostunut kiertävistä valokuvaajista 1900-luvun alussa. Millainen toimintamalli heillä oli? Miten he saivat asiakkaita tai mainostivat toimintaansa? Oliko heillä jonkinlainen mukana kuljetettava "labra", jossa valmistivat ottamansa valokuvat, vai toimitettiinko ne jälkikäteen asiakkaille? Oliko valokuvaustarvikkeita miten yleisesti saatavissa esim. 1910-luvulla?

amanuenssi Maria Faarinen vastaa:

1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä valokuvatoiminta Suomessa oli vilkasta ja monimuotoista. Suurimmissa kaupungeissa valokuva-ateljeet olivat vakiinnuttaneet paikkansa katukuvassa ja ihmisten arjessa, ja monilla pienemmilläkin paikkakunnilla toimi enemmän ja vähemmän pysyviä valokuvaamoja. Harrastajien määrä oli kasvanut kuvamateriaalien kehittymisen ja hyvän saatavuuden myötä. Maaseudulla ihmisten kuvantarpeeseen vastasi lisäksi joukko kyläkuvaajia ja kiertäviä kuvaajia.

Kiertelevät kuvaajat toimivat yleensä pienehköllä alueella, jossa saattoivat liikkua polkupyörällä tai jalan kuvausvälineistön kanssa. He olivat usein puoliammattilaisia tai moniosaajia, joille valokuvaus oli yksi ansaintatapa muun ohella. Valitertavasti heidän toiminnastaan on olemassa vain vähän dokumentteja. Kuvaajat saattoivat käydä kierroksellaan, kehittää kertyneet negatiivit kotonaan ja jakaa valmiit kuvat asiakkailleen seuraavilla kierroksilla. Toki myös postin palveluksia voitiin hyödyntää. Oman pitäjän piirissä tällainen pienimuotoinen toiminta on voinut pyöriä hyvin ilman tarkempaa kirjanpitoa tai lehtimainontaa eikä kirjallisia aineistoja toiminnasta ei ole päässyt kertymään.

Kun toimintapiiri oli tuttu, ei valokuvaajan tarvinnut erikseen mainostaa itseään. Pitäjän asukkaat tiesivät kenen puoleen kääntyä kuvia tarvitessaan. Toisaalta esimerkiksi Enon ja Ilomantsin alueeella vaikuttaneesta Pekka Laineesta (1884-1968) tiedetään kertoa, että "Hän ilmestyi kutsumattakin tilaisuuksiin, missä tiesi olevan runsaasti väkeä koolla." Toisaalta 1910 - 1920 -luvuilla kuvaamassa kiertäneellä Edvard Bruno Syversenillä (1880-1932) oli käytössä painettu ilmoituslomake, jossa kerrottiin: "Bruno Syversen Joensuusta on pystyttänyt Pikavalokuvaamon ja tulee muutaman päivän ottamaan hyviä Ferrotyyppi -pikavalokuvia paikkakunnallanne”.

Aivan kaikki 1900-luvun kiertävät kuvaajat eivät myöskään toimineet vain yhden pitäjän alueella. Esimerkiksi Urho Järveläinen (1887-1965) kuvasi 1910 - 1920 -lukujen taitteessa eri puolilla Suomea, ainakin Loimaalla, Lapualla, Hämeenlinnassa, Kiukaisissa, Käkisalmella, Perniössä ja Viipurissa. Polkupyörän lisäksi hän matkusti tarvittaessa myös junalla. Aktiivivuosina Järveläisen tuotanto oli niin laajaa, että hänellä oli palkattu retusoija ja kopioja vedoksia valmistamassa.

Kuvausmateriaalien saatavuus oli 1900-luvun alkupuolella hyvää. Ståhlberg aloitti ensimmäisenä laajemman maahantuonnin ja tarvikkeiden välityksen Helsingissä vuonna 1889. Myös postimyynti kuului palveluihin. Suraavana vuonna Ståhlberg sai kilpailijan Nyblinistä. Tätä ennen kukin kuvaaja oli tilannut tarvikkeita lähinnä omaan käyttöönsä. Tarvikkeiden saatavuuden paraneminen lisäsi harrastajakuvaajien ja puoliammattilaisten määrää, ja tämä taas houkutteli uusia maahantuontiyrittäjiä. Ja aina oli niitäkin, jotka osasivat sekoittaa kemikaalinsa itse apteekkitavarasta.

Kiertävien kuvaajien joukkoon kuului myös niin sanottuja "pikakuvaajia". He kuvasivat metallilevylle vedostettuja ferrotyyppejä. Näiden kuvien etu oli nopea valmistusaika. Asiakas sai valmiin kuvan käteensä viidessä minuutissa. Prosessi oli pitkälti automatisoitu, ja kuvaaja saattoikin kohdata asiakkaansa puistossa, markkinoilla tai kadulla - kaikkialla missä ihmiset liikkuivat. Menetelmä yleistyi 1880-luvulla, mutta pysyi suosittuna aina 1930-luvulle saakka erityisesti syrjäisemmillä seuduilla.

Varsinainen kiertävien valokuvaajien valtakausi oli kuitenkin ollut jo 1850-luvulla, jolloin valokuvauspalveluita tarjoavat kuvaajat siirtyivät paikkakunnalta toiselle kysynnän perässän. He saapuivat usein ulkomailta. Sitä mukaa kun pysyvissä osoitteissa toimineet valokuvaamot yleistyivät Suomessakin 1800-luvun loppua kohden, kiertävät kuvaajat jäivät marginaaliin. Toisaalta pikkupaikkakunnilta löytyy kuvaajia, jotka kiersivät kuvaamassa laatikkokameralla lasinegatiiveille vielä sotien välisenä aikanakin.

Aihetta sivuaa myös amanuenssi Yki Hytönen aikaisemmin julkaistussa kysymyksessä täällä.

Kommentoi tätä kysymystä

Kysy oma kysymys

Tulosta tämä kysymys

Kysymyksiä kuvina

Ladataan kuvia