Digitoinnin tarkoituksena on tallentaa originaalin informaatio digitaaliseen muotoon, mikä mahdollistaa jatkossa esimerkiksi originaalin käytettävyyden ja saavutettavuuden paranemisen. Digitointia suunniteltaessa pyritään valitsemaan aineistoa vähiten fyysisesti rasittavat käsittelytavat, digitointivälineet ja -menettelyt. Kaikilla näillä valinnoilla vaikutetaan suoraan originaalien elinikään; esimerkiksi tuottamalla kerralla riittävän kokoinen ja laadukas tiedosto, voidaan originaalia jatkossa säästää tarpeettomalta käsittelyltä. Digitointiprosessi ei saa vahingoittaa originaalia eikä digitaalinen kopio myöskään sitä korvaa.

Nykyisen tiedon mukaan valokuvamateriaaleille vähiten haitallinen digitointimenetelmä on niiden valokuvaaminen asianmukaisissa olosuhteissa, käyttäen mahdollisimman vähän lämpöä ja UV-säteilyä tuottavia valoja. Valokuvaaminen on myös nopea ja oikeilla välineillä myös teknisesti erittäin laadukas digitointi menetelmä originaalista riippumatta.

Taso- ja filmiskannereiden kirjo, niin teknisesti kuin muilta laadullisilta ominaisuuksiltaankin, on melkoinen ja useimmat skannerit saattavat olla valokuvamateriaaleille haitallisia, elleivät jopa vahingollisiakin. Skannereiden suurin ongelma on niiden tuottama liika lämpö, joka saattaa aiheuttaa digitoitaville originaaleille ongelmia, jotka ovat todettavissa useimmiten vasta ajan kuluessa. Muita skannereiden haitallisia vaikutuksia ovat mm. niiden tuottama voimakas valo ja mahdollinen fyysinen rasitus digitoitavalle aineistolle.

Tästä valokuvakonservaattori Riitta Koskivirran tuottamasta esityksestä "Valokuvakokoelmien digitoinnin suunnittelu: erilaisten valokuva-aineistojen vaatimusten huomioiminen" saa selkeää perustietoa tästäkin aiheesta