27.9.2011

Mitä tulostustekniikkaa nykyvalokuvissa käytetään?

Mitä tulostustekniikkaa isoissa kiiltävissä nykyvalokuvissa käytetään? Esim. isossa Kaapelitehtaalla olleessa nykytaiteen näyttelyssä oli paljon alumiinille tulostettuja kuvia. Millä tekniikalla ne on tulostettu ja missä sitä toteutetaan? Olen itse harrastelijavalokuvaaja ja asia kiinnostaa.

Valokuvaaja Virve Laustela vastaa:

Kysyit nimenomaan tulostustekniikkaa alumiinille: alumiini voi olla pohjamateriaalina esim. pigmenttivedokselle tai kromogeeniselle värivedokselle eli näissä valokuva on joko tulostettu tai valotettu paperille, joka on sitten kiinnitetty (=pohjustettu) alumiinille. Suoraan alumiinille on myös mahdollista tulostaa pigmenttivärein. Tekniikkaa harvoin kerrotaan aivan yksiselitteisesti kuvan esittämisen yhteydessä.

Kiiltävä pinta saadaan joko käyttäen valmiiksi kiiltävää tulostus/valotusmateriaalia tai laminoinnilla.

Tulosteita tekevät Suomessa useat kaupalliset yritykset ja isokokoisia voi teettää esim. Dialabissa ja Ferinkuvassa. Dialab tekee myös tulosteiden/valokuvavedosten pohjustusta ja laminointia. Puite tekee pohjustusta ja laminointia mutta ei tulosta. Pienempiä tulosteita ja pohjustuksia tekee mm. Eirikuva. Suomalaiset valokuvataiteilijat teettävät tulosteita/pohjustuksia myös ulkomailla.

Museomme näyttelyiden yhteydessä on museokävijöille selvitetty teoskylteissä olevaa tekniikkasanastoa näin:

Digitaalinen tuloste: Yhä useampi valokuvataideteos on tekniikaltaan digitaalinen tuloste, esim. mustesuihku-, lämpö-, eletrostaattinen tuloste tai valokuvatuloste. Digitaalinen valokuva tulostetaan "valokuvalaatuiselle" paperille. Myös tavallista kopiopaperia tai pehmeää, tukevampaa taidepaperia kuten akvarellipaperia käytetään. Tulosteissa käytetyt värit ovat synteettisiä väriaineita, jotka eri tavoin kiinnitetään paperin pinnalle. Esim. pigmenttivedos on mustesuihkutuloste, jossa on käytetty väriaineena pigmenttejä. Markkinoilla on myös digitaalisia valotuslaitteita, jotka valottavat kuvan joko kromogeeniselle väripaperille, tai hopea-värivalkaisupaperille. Näiden laitteiden nimiä käytetään joskus harhauttavasti myös vedostyyppiniminä, esim. Lambda.

Hopeagelatiinivedos: Tavallisimmat mustavalkokuvat ovat yleensä hopeagelatiinivedoksia. Vedos valotetaan mustavalkonegatiivin kautta valokuvapaperille, jonka valoherkässä emulsiossa hopeasuola on sekoittuneena gelatiiniin. Kehitys–kiinnitys -prosessissa valotetut hopeasuolat kehitetään metalliseksi hopeaksi ja valottumaton hopea poistetaan kiinniteliuoksella vedoksesta. Hopeagelatiiniemulsioita on käytetty sekä ilmikopioivissa että kehitettävissä vedospapereissa. Nykyään perinteisen kuitu- tai baryyttipaperin rinnalla käytetään yleisesti muovipaperia.

Hopea-värivalkaisuvedos: Hopea-värivalkaisupaperissa on kolme hopeasuolakerrosta, joista kukin on herkistetty yhdelle kolmesta pääväristä: siniselle, vihreälle tai punaiselle. Värivalkaisuvedos-menetelmä on ns. kääntöprosessi, jossa väridiasta valmistetaan värivedos. Värit ovat valmiina valokuvapaperissa, josta kaikki hopea ja ylimääräiset värit lopuksi poistetaan kemiallisesti. Hopea-värivalkaisumateriaaleja valmistaa Ilford (esim. Cibachrome, nyk. Ilfochrome).

Kromogeeninen värivedos: Kromogeeninen värimenetelmä kuuluu ns. subtraktiivisiin värimenetelmiin. Värivedoksen pohjana on paperi, jonka pinnalla on kolme valon eri säteille herkkää hopeasuolakerrosta. Jokainen kerros on herkkä vain yhdelle kolmesta pääväristä: siniselle, vihreälle tai punaiselle. Värien muodostajat ovat myös emulsiossa ja ne muutetaan väreiksi kehitysprosessin avulla. Kaikki hopea poistetaan prosessin lopuksi vedoksesta. Kromogeenista väripaperia käytetään yleensä värinegatiivien vedostukseen.

Väridiffuusiovedos: Diffuusiovedospapereissa (tai -filmeissä) käytetään hyväksi hopean kykyä liikkua kehitysprosessissa erityiseen "vastaanottokerrokseen", kuvakerrokseen. Väridiffuusiopaperissa kuvan muodostavat väriaineet ja hopea jätetään näkymättömiin. Yleensä väridiffuusiovedosten kuvakerros on kiinteä osa valotettua paperia, väridiffuusiosiirtovedoksissa värit siirretään erilliselle kuvapohjalle (diffuusiovedosmateriaaleja ovat valmistaneet Fuji, Kodak ja Polaroid).

Diasec: Diasec on rekisteröity tuotenimi patentoidulle valokuvien pohjustusmenetelmälle, jossa vedos liimataan kuvapuoleltaan suoraan ja pysyvästi paksulle akryylilevylle(face-mounting). Liimana käytetään salaista ainesseosta, jonka pääasiallinen materiaali on silikooni. Yleensä vedoksen taustapuolelle liimataan suojaksi ja tueksi alumiini-polyeteenilevy (esim. DiBond), jonka taakse voidaan kiinnittää ripustuskiskot. Markkinoilla on Diasec-menetelmää jäljitteleviä face-mounting –prosesseja; toiset käyttävät omista menetelmistään Diasec-nimeä (laittomasti), toiset on reilusti nimetty uusiksi (esim. Silisec).

Kuvan tulostusta mustesuihkutulostimella. Virve Laustela, Suomen valokuvataiteen museo.

Kommentoi tätä kysymystä

Kysy oma kysymys

Tulosta tämä kysymys

Kysymyksiä kuvina

Ladataan kuvia