Valokuvien aitouskysymykset ovat monitahoisia ja kiinnostavia. Se mitä aitoudella tarkoitetaan, voidaan tulkita eri tavoin. Valokuvan aitous voi liittyä esimerkiksi siihen, onko fyysinen kuva esineenä valokuva vaiko esimerkiksi valokuvasta tehty painotuote. Lisäksi voi kysyä, onko kyseinen valokuva otettu sellaisenaan vai onko se yhdistelmä useammasta kuvasta. Tai voidaan esimerkiksi kysyä, onko valokuva se alkuperäinen otos, joka aikanaan on kuvattu vai jokin kopio alkuperäisestä valokuvasta. Valokuvan aitoutta voi yrittää selvittää tutkimalla valokuvaa itseään ja hankkimalla tietoa muualta muun muassa vertailemalla valokuvaa toisiin valokuviin. Siitä voidaan lähteä, että valokuva esittää C.G.E. Mannerheimia. Se on otettu hänestä.

Onko kuva fyysisenä esineenä aito valokuva, joka on vedostettu valokuvapaperille? Se on kohtalaisen helppo selvittää, mutta tarvitsee valokuvan lähempää tutkimista. Luupilla katsomalla pääsee näkemään kuvan pinnan yksityiskohdat. Jos kuvasta erottuu tasaisin välein samanlaisia pisteitä eli rasterijälki, kuva ei ole valokuva vaan painotuote. Silloin se voisi olla esimerkiksi postikortti. Se voidaan sanoa ilman luupilla katsomistakin, että kuvan kääntöpuoli ei näytä postikortilta, eikä sen reunassa oleva leima sen paremmin viittaa painotuotteeseen. Siten ennen luupilla tarkastelua voisi ajatella, että kyse on valokuvasta.

Muihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää valokuvan aiheentarkastelua ja valokuvan vertaamista muihin valokuviin. Valokuva on ajoitettu vuoteen 1919 siinä kuvapuolella näkyvän leimamaisen merkinnän perusteella. Kuvan kääntöpuolen leima taas viittaisi siihen, että valokuva olisi otettu Atelier Rembrandtissa. Valokuvan aitouden toteamisen kannalta olisi näille merkinnöille hyvä saada vahvistus muualta.

Haku internetistä osoittaa, että valokuvan aihe on sama kuin valokuvissa, jotka esittävät Mannerheimia valtionhoitajana vuonna 1919. Samaa aihetta on käytetty tiukasti rajattuna versiona Stig Jägerskiöldin Mannerheim-elämäkerran (1969) kannessa. Tässä rajauksessa Mannerheimista näkyy vain pää, kaulus, hartiat sekä miehustalla lepäävä, kauluksen alta esiin tuleva risti. Taustalla kaartuu nojatuolin selkänojan yläosa. Internetistä löytyy myös kysymyksen mukana lähetettyä valokuvaa väljempiä rajauksia, muun muassa sellainen, jossa nojatuoli näkyy jalkoineen ja Mannerheimin kengistä toinen näkyy kokonaan ja toisestakin osa.

Samasta aiheesta löytyi nopeasti neljä erilaista rajausversiota, mutta ne poikkeavat toisistaan toisellakin tavalla. Väljemmin rajatuissa versioissa tuolin taustalla oikealla puolella häämöttää tumma taustaverho, jonka poimuilu erottuu valossa pystysuorien tummempien ja vaaleampien vyöhykkeiden vuorotteluna. Näihin kuviin löytää internet-haulla ”valtionhoitaja Mannerheim”. Kysymyksen mukana lähetetyssä kuvassa vastaavalla alueella ei näy taustaverhoa vaan ainoastaan tasainen tumma alue. Samaten on elämäkerran kannessa julkaistun, tiukasti rajatun valokuvan laita. Kuvavertailuja tekemällä voi päätellä, että alun perin ateljeen kuvaustilanteessa verho on ollut mukana, joten tiukemmin rajatuissa versioissa tausta on pelkistetty retusoimalla verho pois. Syynä tähän voisi olla, että tiukemmin rajattujen kuvien vaikutelmaa on haluttu rauhoittaa.

Internetistä löytyvistä rajausversioista yhden sävymaailmat vastaavat suurin piirtein kysymyksen mukana lähetetyn valokuvan sävymaailmaa. Muiden kuvien kohdalla sävyerot ovat huomattavat. Sävymaailmojen eroavuudet voivat johtua ainakin digitointien yhteydessä tehdyistä erilaisista sävyn määrittelyistä.

Kaikkien edellä mainittujen versioiden voi lähtökohtaisesti olettaa olevan peräisin samasta negatiivista, mikä on todettavissa siitä, että kuvattava kohde esiintyy niissä kaikissa identtisesti. Sävymaailmaa lukuun ottamatta vain rajaukset ja taustan käsittely vaihtelevat kuvissa. Koska kuvat on tehty samasta negatiivista, voisi päätellä, että vedokset on myös tehty samassa paikassa. Finnasta löytyvien saman aiheen eri rajausversioiden tiedot vahvistavat, että valokuva on otettu vuonna 1919 Atelier Rembrandtissa. Ne todistavat vuosilukumerkinnän ja ateljeen leiman todennäköisesti aidoiksi.

Vastaus kysymykseen, onko muotokuva alkuperäinen versio valokuvasta, joka Mannerheimista otettiin, vaikuttaa retusoinnin ja rajausten perusteella ilmeiseltä. Kun yleensä lähtökohtaisesti negatiiville uskollisin kuvaversio on se, jolla on väljin rajaus ja josta löytyy eniten informaatiota, kysymyksen mukana lähetetty valokuva ei ole negatiivista tehty uskollisin versio muotokuvasta.

Valokuvan alkuperäisyyttä voi vielä lähestyä pohtimalla, onko valokuva jälkituotanto eli reprokuva. Toisin sanoen kysymyksen mukana lähetetty vedos olisi voitu valmistaa kuvaamalla samaa aihetta esittävä vedos ja tekemällä tuosta kuvauksesta syntynyt negatiivi uudelleen vedokseksi. Lähtien siitä, että kuva on todennäköisimmin otettu Atelier Rembrandtissa, reproamiseen olisi voitu turvautua lähinnä, jos alkuperäinen negatiivi olisi tuhoutunut. Kysymyksen mukana lähetetty digitointi vedoksesta ei kuitenkaan vaikuta reproduktiolta, vaikka kuvan sävymaailmassa ja yksityiskohtien piirteissä on tiettyä sameutta. Tämä kuitenkin johtunee vedoksen pigmenttikerroksessa ajan myötä tapahtuvista kemiallisista reaktioista. Reproamisesta syntyvät jäljet ovat hieman erilaisia.

Se, että internetistä löytyy digitointi saman sävyisestä vedoksesta, voisi puolestaan kertoa Atelier Rembrandtin myyneen Mannerheimin valokuvaa liikkeessään. Se ei olisi mitenkään tavatonta, sillä visiittikorttien aikakaudella jotkut valokuvaamot myivät niiden asiakkaina olleiden aikansa merkkihenkilöiden muotokuvia, joista joistakin tuli suosittuja.

Muotokuvan erilaiset rajausversiot voivat selittyä ainakin kahdella tavalla. Osa internetistä löytyvistä rajauksista on hyvinkin tehty digitoinnin yhteydessä. Toisaalta koska internetistä löytyy myös väljempiä rajauksia kuin kysymyksen mukana lähetetyssä muotokuvassa, voidaan päätellä että ateljee Rembrandt on tehnyt ainakin kaksi erilaista rajausta muotokuvasta, joista kysymyksen mukana lähetetty muotokuva on yksi. 

Onko sitten alkuperäiselle negatiiville uskollisin vedosversio aidompi kuin muut versiot? Uskollisesta vedosversiosta voi nähdä parhaiten, miltä näytti tilanne, jossa Mannerheim oli mallina muotokuvaansa varten. Toisaalta, niin kauan kuin meillä ei ole mahdollisuutta tutkia valokuvan negatiivia, emme voi olla varmoja siitä, että internetistä löytyvän väljimmänkään version rajaus olisi sama kuin alkuperäisessä negatiivissa.

Kysymyksen mukana lähetetyn kuvan vedos on siis todennäköisesti aito kahdella tavalla. Se on esineenä aito valokuva, jos luupilla tutkiminen ei tuo esiin muuta tietoa, joka pakottaisi muuttamaan tulkintaa. Vedos on tehty samassa Atelier Rembrandtissa kuin muutkin samasta aiheesta otetut valokuvat vuonna 1919. Siten valokuva on aito myös siinä mielessä, että se on yksi niistä muotokuvan versioista, joita ateljee on alun perin valmistanut ja luultavasti myynyt. Lopulta voidaan todeta, että valokuva on, retusoinnistaan huolimatta, myös historiallinen dokumentti maamme itsenäisyyden alkutaipaleelta.