Kuvaamon oman logon ja osoitteen lisäksi kuvan taakse on merkitty kaksi numerosarjaa, toinen leimalla, toinen käsin. Lisäksi toisen kuvatun henkilön nimi  ja päivämäärä 11.2.1899 on kirjoitettu käsin.

Leimasimella merkitty numerosarja saattaisi olla Julia Widgrénin kuvaamossa käytetty tilauksen tai negatiivin numero, jonka avulla kuvasta on voinut tehdä lisätilauksia tarpeen tullen. Tämän tyyppisissä varhaisten visiittikorttikuvien pohjukkeissa onkin kuvaamon tietojen lisäksi usein erikseen mainittu: "Plåten förvaras för efterbeställning" - eli ettei negatiivilevyä heti puhdistettu ja käytetty uudelleen, vaan säästettiin mahdollisten lisätilausten varalta. Ainakin Widgrénin Vaasan kuvaamon pohjukkeissa oli tuo merkintä, ja sellainen on todennäköisesti ollut myös sukulaistesi visiittikortin kääntöpuolella alareunassa, josta pinta on repeytynyt pois.

Toinen numerosarja voisi viitata toiseen tilaukseen; pienikokoisista visiittikorttimuotokuvista oli ainakin 1960-luvulla suosittua teettää seinälle kehystettäväksi kookkaampi suurennos, jota ei usein tehty alkuperäisestä negatiivista, vaan visiittikortti vietiin reprokuvattavaksi suurennusliikkeeseen. Lopputuloksena syntyneitä suurempia vedoksia saatettiin vielä elävöittää värittämällä. Numero on osittain kirjoitettu repeytyneen kohdan päälle, mikä kertoo luultavimmin siitä, että kuva on tosiaan irrotettu albumista uutta tilausta varten. Ehkä siinä vaiheessa alkuperäiseen negatiiviin ei enää päässyt käsiksi, tai sitten suurennoksen tilaaminen visiittikortista on ollut helpompaa: kotona on voinut vaikkapa vierailla suurennusliikkeen asiamies, joka on välittänyt kuvan ja tilauksen liikkeeseen asiakkaiden puolesta. Suurennusliikkeistä ja niiden tuotannosta voit lukea tästä aikaisemmasta Kysy museolta -vastauksesta: Keitä olivat valokuva-asiamiehet?.

Kustaa Ahon nimi voi olla sukulaisen jälkeenpäin kirjoittama tai sitten sekin on voitu merkitä kuvaan suurennostilauksen yhteydessä varmuuden vuoksi. Kun se on samaa sävyä kuin numerosarja, niillä voi olla sama alkuperä. Päivämäärä sen sijaan lienee hääkuvan alkuperäinen ottopäivä tai sitten hääkuvatilauksen valmistumispäivä.

Julia Widgrén toimi pääasiallisesti Vaasassa, mutta kuvaamolla oli samaan aikaan sivutoimipisteitä Oulussa, Pietarsaaressa ja Uudessakaupungissa. Julia Widgrénin omasta elämäntarinasta voi lukea myös toimittaja Anne Puumalan artikkelista Julian salaisuus.

Julia Widgrénin kuvauspäiväkirjojen tai asiakaskortiston säilymisestä minulla ei ole tietoa. Luulisin kuitenkin, ettei sieltäkään olisi numerosarjojen perusteella löydettävissä muuta tietoa kuin enintään se, montako kappaletta hääpari aikoinaan kuvastaan tilasi. Sen sijaan negatiivi on voinut säilyä: Widgrénin Pietarsaaren kuvaamon negatiiveja on Pietarsaaren museon kuva-arkistossa yli 2000 kappaletta, suurin osa niistä studiomuotokuvia.