Vuoden 1865 painoasetuksessa kirjan sekä eräiden kuvallisten tuotteiden suoja-ajaksi vahvistettiin 50 vuotta. Yksityiskohtaisemmin tekijänoikeudesta säädettiin vuonna 1880 asetuksessa kirjailijan ja taiteilijan oikeudesta työnsä tuotteisiin. Asetukseen sisältyi ensimmäistä kertaa erityinen pykälä valokuvien suojasta. Sen mukaan "jos joku ilman toisen tilauksetta on tehnyt fotografillisen kuwauksen luonnon mukaan, taikka fotografian kautta kuwannut taideteosta, jonka jäljitteleminen on jokaiselle sallittu, älköön toinen sitä kuwausta wiiden wuoden aikana fotografillisella tawalla myytäwäksi jäljitelkö". Asetuksessa säädetyn viiden vuoden suoja-ajan edellytyksenä oli, että kuvaan oli merkitty kuvaajan nimi ja kuvanottovuosi. Tilauksesta otetun kuvan monistamiseen tarvittiin puuolestaan tilaajan suostumus.

Ensimmäinen valokuvaajan tekijänoikeuksia koskeva oikeustapaus nähtiin Suomessa 1900-luvun alkuvuosina, ja se liittyi nimenomaan kysymäsi kaltaiseen tapaukseen, jossa valokuvasta oli luvattomasti valmistettu postikortti: Daniel Nyblin haastoi Yrjö Weilinin oikeuteen tekijänoikeutensa rikkomisesta. Kiistan kohteena oli Nyblinin vuonna 1903 Säätytalon päätykoristeista ottama valokuva, jonka Weilin oli luvattomasti jäljentänyt ja valmistanut kuvasta postikortin. Asian ratkaisu osoittautui vaikeaksi, sillä alemmat oikeusasteet hylkäsivät Nyblinin kanteen, mutta lopulta senaatin oikeusosasto ratkaisi jutun tammikuussa 1907 Nyblinin hyväksi. Alemmat oikeusasteet ilmeisesti tulkitsivat, ettei postikortin valmistamisessa käytetty valopainomenetelmä ollut sellaista "fotografillisella tawalla myytäwäksi" jäljentämistä, jonka asetus kielsi. Senaatin oikeusosasto kuitenkin tulkitsi toisin ja määräsi Weilinin maksamaan sakkoja sekä oikeudenkäyntikulut. Myös kuvasta painetut postikortit määrättiin takavarikoitaviksi.

Tapauksesta voi lukea lisää Nyblinin tietolipas -lehdestä (helmikuu 1907). Myös sanomalehdet kirjoittivat oikeuden päätöksestä. Kansalliskirjaston verkkosivuilta löytyvän Historiallisen sanomalehtikirjaston kautta voi tarkastella esim. Hufvudstadbladetin (24.1.1907) ja Otavan (26.1.1907) uutisointia asiasta. Jälkikäteen asiaa on käsitelty ainakin Valokuva-lehdestä (1/1987) ja Valokuvaajan tekijänoikeusoppaassa (1997) - tosin näissä julkaisuissa asia on kuvitettu hieman harhaanjohtavasti Nyblinin Punkaharjulta vuonna 1890 ottamalla maisemakuvalla ja siitä painetulla postikortilla, jotka eivät liity oikeustapaukseen.

Vuonna 1927 säädettin sekä laki tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin että oma, erillinen laki oikeudesta valokuviin. Lakeihin sisältyi erityissäännös sellaisten valokuvasarjojen suojasta, joilla oli tieteellinen tai taiteellinen arvo. Ne nauttivat varsinaisen tekijänoikeislain tekijänoikeussuojaa. Sen sijaan muiden valokuvien suoja-aika oli kymmenen vuotta sen vuoden päättymisestä, jolloin valokuva oli ensi kertaa saatettu julkisuuteen. Tekijän elinaikana julkaisemattomat valokuvat puolestaan nauttivat kymmenen vuoden suoja-aikaa alkaen tekijän kuolinvuoden päättymisestä.