On hyvä tarkentaa, että Suomen kansanvaltuuskunta johti punaisten puolta Suomen sisällissodassa. Työväenliike ei siis ollut punakaartin rahoittaja eivätkä kaikki työväenliikkeen toimijat osallistuneet sotaan tai hyväksyneet sitä.

Punaisten vallattua Helsingin sodan alussa 1918 myös Suomen Pankki jäi heidän haltuunsa. Näin pankin käteiskassat olivat kansanvaltuuskunnan käytettävissä ja setelipainossa rahaa painettiin lisää. Myös esimerkiksi Turussa, Tampereella, Viipurissa ja Hämeenlinnassa punakaarti pääsi Suomen Pankin holviin.

Koska esimerkiksi verotuloja ei sodan aikana saatu kerättyä, jäi punakaartin rahoittaminen pääasiassa Suomen Pankin varojen varaan. Tavallisten pankkien toiminta oli pitkälti pysähdyksissä koko sodan ajan. Kansanvaltuuskunnan raha-asioista vastasi Jalo Kohosen johtama raha-asiainosasto ja finanssivaliokunta. Rahapajaa taas johti kansanvaltuuskunnan komissaari Heikki Haapalainen.

Punaisen setelipaino toimi noin kahden kuukauden ajan. Seteleihin ei ehditty suunnitella uutta ulkonäköä ja sisällisodan aikana painetut setelit tunnistikin vain sarjanumerosta. Nämä menettivät arvonsa sodan jälkeen.

Suomen Kansanvaltuuskunnan asetuskokoelma 16.2.1918/22 määritti punaisen kaartin palkkauksen. Vakinaisesta palveluksesta punakaartissa sai joko 450 markkaa kuukaudessa tai kuukautta lyhyemmässä palveluksessa 15 markkaa päivältä. Kaartilaisille kuului myös lämmin ruoka, joka olikin merkittävä houkutin kaartiin liittymisessä. Naiskaartilaisille oli luvattu sama palkka kuin miehille. Monilta jäi kuinenkin palkkaa saamatta, sillä palkan maksamisessa oli monenlaisia hankaluuksia. 15 markkaa vastaa noin 6,63 euroa (v.2023) Tilastokeskuksen rahanarvonmuuntimella laskettuna.

Lähteet: Osmo Rinta-Tassi (1986). Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena.
Antti Heinonen (2016). Sodan ja Rauhan rahat: Suomen erikoinen setelihistoria 1917–1945. Julkaisija: Suomen Pankki.